perjantai 24. maaliskuuta 2017

Fire with Fire (2012)

Viinapullot ensin, ihmiset sitten-asenteen omaava ikuinen pikkupoika-palomies Jeremy (Josh Duhamel) osuu kauppaan samaan aikaan kun uusnatsipikkurikollispomo David (Vincent D'Onofrio) saapuu myllertämään sinne. Kohta Jeremy onkin tunnistamassa Davidia poliiseille ja sitten on siirryttävä uuden henkilöllisyyden taakse koska pelkona on, että David järjestää ennen oikeudenkäyntiä kuolettavan koston. Näin tekee ja Jeremyn tulee ottaa laki omiin käsiinsä. Jopas oli uniikki tarina.

En nyt väitä ettäkö Bruce Willis aina ja jokainen kerta pistäisi kaikkensa peliin, tai että jokainen hänen elokuvansa olisi ennenkään ollut suosionosoitusten arvoinen, mutta on jo pidemmän aikaa tuntunut siltä kuinka hän ei enää edes viitsisi ja suoriutuu lähes jokaisesta roolistaan kuin jonkinlaisena pakollisena pahana. Aivan kuin Bruce Willisin osa olisi nykyään olla jonkinlainen nimekkään sivuosan tekijä, cameoija joka siten jopa pääosittamissaan elokuvissa olisi vierailija ja siksipä joltakin viimeiseltä sanotaan vaikka 10 vuodelta tulee mieleen aika vähän elokuvia jotka hän kantaisi. Sitä ollaan joko moikkaamassa jossain Sin Cityssä, G.I. Joessa taikka Expendablesissa, eikä viimeistäkään varten jakseta edes nousta sängystä ellei palkkio ole tarpeeksi suuri. Ja sitten ovat ne muut elokuvat joista lähes jokainen tuntuu Bruce Willis-statuksen (sellaisena kuin me sen muistamme) sijaan lukeutuvan pikemminkin jonkin Luke Gossin repertuaariin ja olevan siten suoraan videolle-kamaa, uudestaan ja uudestaan. Kuten nyt esimerkiksi tämä Fire with Fire, joka nimenomaan on kuin jotain Steven Seagal-shittiä jollainen menee tutkan ohitse syystäkin kuten niin moni muukin samanlainen vasemmalla kädellä hutaistu jätös. Nykyään saa olla todella tarkkana jos aikoo pysytellä Willisin elokuvien perässä, sillä lähes jokainen niistä vaikuttaa olevan mitätön ja en mä enää välitä mistään-asenteella tehty B-kökkäle joka koettaa olla isompi/merkittävämpi vain koska kannessa lukee Bruce "olin joskus jotain" Willis. Hän oli joskus jotain koska sentään osoitti olevansa A-luokan tähti. Nykyään Willis on jotain vain jos seurassa on porukkaa jotka ovat huomioimisen arvoisia. Kenties hän on jo toinen jalka eläkkeellä ja ei siksi enää tunne tarvetta tehdä elokuvissaan muuta kuin hengailla paikalla. Vaikka eihän hän koskaan olekaan ollut mikään Robert De Niro, on kyseessä vastaava ilmiö kuin post Cape Fear/Heat-De Nirolla jolta rupesi tulemaan mainittavien elokuvien sijaan enemmän ja enemmän Roninin kaltaisia korkeintaan ihan ok-elokuvia ja kohta huomasi, että hei, tämä on hänen mielestään se uusi Kuin raivo härkä ja nyt meidän katsojien olisi tyydyttävä siihen ettei parempaa ole tulossa. Varo vain Willis, kohta arkeasi ovat elokuvat 50 Centin kanssa.
Voi ei!

Fire with Fire on elokuva jollaisia ei pitäisi päästää levitykseen. Se on puuduttavan tavallinen toimintaelokuva vailla minkäänlaista yritystä ja jonka uskotaan myyvän tarpeeksi koska sen kanteen saadaan iskettyä ison tähden nimi. Sitä voidaan vaikka kuinka haukkua jotain Asylum-sarjan halparoskaelokuvia, mutta silti niistäkin löytää lähes poikkeuksetta enemmän energiaa ja oikeaa halua tehdä viihdyttävää elokuvaa kuin yhdestäkään hetkestä Fire with Firen tapaisista teoksista, joiden pitäisi jo pelkästään käytettävissä olevan rahan, ajan, ammattilaisten/lahjakkuuksien ja muiden resurssien perusteella olla minimissäänkin parempia kuin vaikkapa jonkin Pepin/Merhi-toimintajätöksen. Minä katson aina mielummin jälkimmäisen kuin näen isojen tekijöiden aliarvoivan katsojaansa näin pahasti.
Älkää menkö lankaan, Bruce Willis ei aina tarkoita Bruce Willista.

Tiedän että aika ajoin vitsailen tiettyjen miespuolisten elokuvatähtien kohdalla siitä, että miten he saavat töitä kun ovat tylsiä kuin teroittamaton lyijykynä ja yhtä kiinnostaviakin, mutta kun tällaisten nasevuuksien kohteina ovat joku Channing Tatum taikka Robert Pattinson niin tiedän tai voin ainakin uskoa heidänkin olevan vakuuttavia kun ovat oikeassa elokuvassa, oikeassa roolissa ja oikeiden kollegoiden ympäröimänä. Josh Duhamelin kohdalla olen oikeasti enkä laisinkaan humoristisesti ihmeissäni siitä miksi hän saa töitä. Hän on aivan uskomattoman tylsä esiintyjä, eikä tunnu millään pystyvän karistamaan puumaisuuttaan. Pahinta on ettei hän ole edes Pattinsonin tavoin ärsyttävä, vaan yksinkertaisesti niin mitäänsanomaton ettei herätä edes verenpainemittaria. Aivan kuten Fire with Fire.

Tähdet: *

Ei kommentteja: