lauantai 27. elokuuta 2016

Stranded (2013)

Ah, Roger Christian parka, etpä varmaan arvannut miten pahasti leimasit itseni kyvyttömänä ohjaajana tehdessäsi Battlefield Earthin. Ei se mitään, eipä aiempiakaan ohjaustöitäsi voi suuremmin mestariteoksiksi kutsua (joskin pidin Nostradamuksesta), mutta olihan Battlefield Earth ihan omaa luokkaansa, että jos sitä ennen sinua pidettiin lavastajana joka sivutöikseen teki pikkuelokuvia ja sait jonkin verran anteeksi koska ne olivat vain sivuhommia, niin Battlefield Earthin jälkeen sait sentään statuksen ensisijaisesti elokuvaohjaajana joka on surkea ja tekee nyt pikkuelokuvia koska kukaan ei uskalla antaa isoa elokuvaa käsiisi. Ei sinuun ole enää luottaminen ja jokaisen elokuvasi herättää ainostaan innostusta odotuksessa, että kuinka haiseva pökäle sieltä nyt tulla puksahtaa. Tietenkin meidän tulee olla reiluja ja todeta ettei kukaan olisi pelastanut Battlefield Earthia, ja vaikka ohjaksissa olisi ollut kuka Ingmar Ford Scorsese olisi hän sinun tavoin ollut vain pelinappula skientologien pullistelussa jossa jumala oli John Travolta, sinä vain Job joka saa kaiken kurjuuden niskaansa. Siksipä Travolta tekee edelleen isoja elokuvia isojen tähtien kanssa ja sinä teit Prisoners of the Sunin. Niin ja tämän Strandedin, joka on selvästi enemmän sinua Roger, sillä vaikka edelleen päästit käsistäsi jotain jonka vuoksi saisit mennä nurkkaan häpeämään ja sait minut kyseenalaistamaan kuinka paljon Battlefield Earthin kehnoudesta pitääkään laittaa Travoltan ja muiden Xenun palvojien niskoille koska Stranded on samanlaista B-kakkaa vain soveliaammalla budjetilla, niin tällainen soveltuu ehdottomasti paremmin sinulle. Nyt voi ainakin taas antaa jotain anteeksi koska mukana ei ole aikaa, vaivaa ja rahaa, vain pelkkää hölmöyttä ja voi pojat, sitä tässä on ihan sikana. Enkä anna edes anteeksi.

Avaruus, käymättömistä korpimaista viimeinen ja Nostromoa lainaava avaruusalusasemajotain on monivuotisella matkallaan kun aivan yllättäen se jää keskelle meteorimyrskyä ja törmäyksessä alukseen pääsee jotain. Se on hirviö.
Aluksi itiömuodossaan mörökölli saattaa yhden miehistön jäsenen raskaaksi ja sitten se synnyttää itse itsensä väkisin, pakenee jonnekin nurkkiin ja tunneleihin vaanimaan ja miksi tämä kuulostaa niin kovin tutulta? Ei huolta, se käy vielä tutummaksi. No, ainakaan se alkuasteella oleva monsteri ei siellä muualla näyttänyt limaiselta James Potkukelkalta kuten tekee tässä. Ei kun ihan oikeasti.
Okei, ehkä sitä joutuu hieman siristämään silmiään kun kuvia katsoo, mutta hei, ainakin heidän luonteensa ovat identtiset.
Jos ei Alien vielä riitä niin miten olisi John Carpenterin The Thing? Siispä kun avaruusmonsteri kasvaa alkaa se imitoimaan näkemiään lihasäkkejä koska ihminen on lämpimin paikka piileskellä ja kohta lopun miehistön keskuudessa herää paranoia kun eivät tiedä kuka on ihminen ja kuka ei vai onko kukaan vai ei. Ilmalukkoon hus! No way José ja Brendan Fehr on maailman surkein lääkäri. Jokainen repliikki tuntuu olevan "katsotaanpa tuota haavaa" ja sitten hän vain osoittaa taskulampulla. Kaikki ok. Hyvä on, hän esittää ilmeisesti kunnallista lääkäriä ja on siten realistinen (sori, en minä oikeasti niin ajattele).

Takakansi hehkuttaa sitä kuinka Roger Christian on Oscar-palkittu lavastaja ja meriittilistalta löytyykin sellaisia lavastuksellisia taidonnäytteitä kuten Tähtien sota ja jep, juurikin Alien. Miksi Stranded sitten näyttää siltä kuin se olisi kuvattu jonkun kellarissa lämmityskattilan vieressä. Ihan oikeasti, vaikka tämä selvästi koettaakin olla miljööltään hieman Alienin tavoin duunariluokan tieteistarinointia, niin pelkkä ilmalämpöpumppu tai muu leivänpaahdin ei tee siitä tarpeeksi scifististä, eikä todellakaan realismiin pyrkivää tieteisfaktaa. Se on vain tyyppi arkikuteissaan seisomassa patterin vieressä ja kuten se sika Warner Brosin animaatioista sanoisi "tha-tha-tha-that's all folks."
Toki mukana on sellaista tunnelmaa luovaa tehostetta kuin höyryä, tosi paljon höyryä, peittämään sen omakotitalokellarin pesukoneet ja kuivaajat. Hitto, välillä teknologista ihmettä edustava avaruusasema joka halkoo galaksit on kuin jokin tavallinen keittiö kaappeineen. Paitsi että esimerkiksi vertailussa sellainen vastaavanlainen lavastuksellinen ihme kuin Plan 9 suihkuverhoineen on silkkaa sikstiiniläiskappelia.

Stranded on ruma elokuva ja niin uskomattoman tylsä (se on tylsä joka osa-alueeltaan, ei vain rytmitykseltään), että olen takuuvarma jotta pääosan Christian Slater haikaili takaisin Uwe Bollin Alone in the Darkiin, sen ollessa varmastikin kaikin puolin miellyttävämpi kuin tämä kotivideo.

Eikä tietenkään Christian Slater ei pukeudu missään vaiheessa kannen osoittamalla tavalla. Äijä näyttää lentäjän nahkatakissaan siltä, että kuuluisi Memphis Belleen.

Tähdet: ~

4 kommenttia:

Graduated Cylinder kirjoitti...

Uskomattoman halvan näköinen leffa, parasta oli kommunikaattoriksi naamioitu lukulamppu.

...noir kirjoitti...

Voin kuvitella kuinka typeräksi Slater itsensä tunsi kun joutui puhumaan siihen.

Tuoppi kirjoitti...

Pennin budjetilla tehtyä apulantaa...

...noir kirjoitti...

Kanadan dollarissa on lihaa kuin tofunakissa.