Tämä lupaa hyvää:
Siispä vuonna 2000 ja 2001 seikkailunhaluinen antiikin tuntemuksen ammattilainen Simon (Jonny Lee Miller) hankkii historiallisesti merkittäviä artefakteja rosvoparoni Matthew Van Helsingin (Christopher Plummer) laskuun ja pomon taskut ovat syvät kuin sukuhistoriansa, sillä tottahan toki hän juuri se Draculan kanssa kamppaillut Van Helsing. Tosin tässä vaiheessa kyse on vain sattumasta ja fiktiosta, minkä vuoksi herra Van Helsingia kismittää kun joku mainitsee Bram Stokerin kirjassa esiintyneen saman nimisen hahmon. Niin ja eikä se sukuhistoria ehkä niin syvä olekaan, kun kyseessä ei ole useamman polven jälkeläinen vaan sama tyyppi.
Van Helsingin mittava antiikkikokoelma herättää tietenkin myös ahneiden hipsterivarkaiden (Danny Masterson, Omar Epps, Jennifer Esposito, Lochlyn Munro ja Sean Patrick Thomas) huomion ja niinpä edessä on murto sekä varkaus, jonka seurauksena kohdattavana on aluksi pettymys, sillä kullan ja kimalluksen sijaan Van Helsingin keräilykohteina ovat uskonnoliset symbolit ja kas kummaa, vampyrismiin viittaavat vempeleet. Syvälle maan sisäiseen varastoon on piilotettu myös jotain joka kelpaa varkaille, nimittäin ruumisarkku jonka he tietenkin uskovat olevan täynnä jotain hyvinkin tärkeää, kuten... KULTAA! Sillä hitot kassakaapeista taikka vastaavista, kun ainahan rahansa voi säilyttää tosi isossa purkissa. Mikä kassakaappikin tavallaan kyllä on, että ihan hyvä se näinkin on. No, Draculahan (Gerard Butler) se siellä tietenkin lepäilee ja Matthew Van Helsing on kuin onkin ABRAHAM VAN HELSING! Siis juuri se Draculan-myytin sankari ja kiitos iilimadoista uuttamallaan aineksella on hän pysynyt hengissä tähän päivään saakka, suojellen maailmaa Draculan uudelta tulemiselta. Ja nyt sitten nuo nuoret tolvanat menevät ja vapauttavat pitkähampaan mellastamaan.
Nykyaikaan tutustuessaan Dracula haluaa tietenkin löytää myös menneiden aikojen rakastettunsa, tai siis tässä tapauksessa hänen reinkarnaationsa, Maryn (Justine Waddell), joka vaikka on Aben tytär on kuitenkin siis käytännössä Mina Harker.
Toki siellä on myös Lucy (henkilö nimeltä Vitamin C [btw. aloitin jokin aika sitten lisävitamiinien ottamisen ja ainoa huomaamani ero aiempaan on se, että hiessäni on nyttemmin häivähdys sitrusta]), mutta mitäpä me hänestä (mainitsinkin koko henkilön vain saadakseni kertoa kehoni erittämästä tuoksusta).
Iilimatoenergiaa tai ei, on Van Helsing kuitenkin aika iäkäs kunnon pystypainiin, joten Simonin on vihkiydyttävä uudeksi vampyyrimetsästäjäksi. Marya esittävä Justine Waddell on kyllä taatusti yksi ilmeettömimpiä ja puisevimpia näyttelijöitä koskaan. Hitto, tässähän alkaa arvostamaan Kristin Davisia.
Tämän elokuvan IMDb-triviaosuudessa mainitaan kuinka tuottaja Harvey Weinstein oli sanonut alkuperäiskäsikirjoituksen (ja näemmä myös uudelleenkirjoituksen) olleen surkea, mutta ostaneensa sen elokuvan nimen vuoksi. Jos Dracula 2000 muka oli niin vakuuttava nimi, että jo siitä syystä kannatti avata lompakko, niin miksi se piti muuttaa vuodeksi 2001? Sehän on aivan kauhea nimi! Kaikki elokuvan kopiot olisi pitänyt polttaa ja haudata kirkkomaalle ja vielä leikata pää irti, joka sitten asetetaan risteyksen alle jotta kukaan ei vahingossakaan altistuisi niin huonolle nimelle. Minusta on vain jotenkin huvittavaa, että ollaan valmiita maksamaan pelkästä nimestä ja siitähän Weinstein maksoi jotta saisi teettää elokuvan juuri sillä nimellä ilman vaaraa oikeusjutusta, mutta sitten koska julkaisuajankohta monessa maassa sijoittui seuraavan vuoden puolelle ei sillä muka makealla nimellä ollutkaan enää väliä. En nimittäin usko hetkeäkään, että jos Dracula 2001 olisikin julkaistu Suomessa nimellä Dracula 2000 olisi se vaikuttanut negatiivisesti elokuvan kaupalliseen menestykseen, joten tuollainen nimenmuutos oli aivan turhaa. Tietenkin ymmärrän sen ettei Weinstein voinut vain jättää Dracula 2000-nimistä käsikirjoitusta huomioimatta ja tehdä elokuvaa nimeltä Dracula 2001 ilman oikeudellisia seuraamuksia, joten jos hän kerran halusi elokuvalleen sen nimen, oli sen käyttöoikeus ostettava. Mutta juuri se, että ostat sen juuri nimen vuoksi ja sitten et välitäkään siitä on nolostuttavan hupaisaa. Koska mistä hän sitten maksoi kun kerran piti käsikirjoitusta niin huonoa, että se piti kirjoituttaa uudestaan eri henkilöllä ja sekin oli niin huono, että piti kirjoituttaa uudestaan eri henkilöllä. Olisit nyt vain suosiolla tehnyt Draculasi tällaisena kuin sen kerran halusit, mutta jättänyt nimioston sikseen ja pistänyt titteliksi vaikkapa Dracula Today, koska 2000 ei ole 2001. Kuten Jemaine Clement sen totesi:
"It’s my birthday, 2003
Waitin’ for a call from my family
They forgot about me
The day after my birthday is not my birthday, Mum"
Toisaalta ei nimi elokuvaa pahenna jos ei elokuva nimeä, joten mitä väliä sillä on mitä vuosilukua Dracula tottelee. Ja jatkoahan syntyi kahdenkin osan verran, joten kyllä Weinstein ainakin fyffeä kulmahammaselokuvillaan on tehnyt. Taso kyllä putosi heti kakkosaan tullessa kuin lehmän häntä ja kolmosen ilmaantuessa se perän jatke olikin jo päätynyt kuolioon saakka, eikä tämä ensimmäinenkään mikään järin ihmeellinen elokuva ole, ettei se käsikirjoituksen puleeraus ainakaan saanut lopputulosta kiiltämään. Ei tämä surkea elokuva ole ja kyseessä on itselleni se elokuva joka tutustutti Gerard Butleriin, tehden sen positiivisella tavalla, mutta kyllä jo tuo kansi kertoo että kyseessä on taas yksi niistä aikansa muka trendikkäistä ja nokkelasanaisista kauhuelokuvista jonka suurin arvo tuntuu olevan siinä kuinka monta tuolloin puolitunnettua aikuista teinistaraa on saatu mukaan ja ketkä heistä ovat sittemmin löyneet itsensä läpi. Sieltä jostain vuodesta 1996 ja silloisesta Screamista se taisi alkaa ja oli jo aikalailla tiensä päätöksessä vuoden 2000 koittaessa, kun oltiinhan siinä matkalla koettu jo kaikenmaailman Urban Legendit, tietämiset kesälomista, opettajat olivat avaruuspetoja ja Katie Holmeskin työnsi nenänsä sekä Stepfordin kouluversioon että rouva Tinglen opettamiseen. Draculassa nyt vain sattuu olemaan Dracula, mutta muuten ollaan samoilla linjoilla kun hipsterinuoret esittelevät trendivaatteitaan ja kampauksiaan, ovat populaarikulttuuritietoisen näsäviisaita ja soundtrackilla soi tekoajan väitetysti coolein musiikki, kuten nyt System of a Down, Disturbed ja Godhead. Minulla muuten on Godheadin tuolloin hyvin myynyt levy, 2000 Years of Human Error ja siinä on tasan yksi kuuntelua kestävä biisi, ja sekin aika mielikuvitukseton versio Beatlesin Eleanor Rigbysta. Muutoin se levy sisältää vain keskenään niin samanlaista junnausta ettei huomaa edes milloin biisi vaihtuu. Joten jos lajityypistä tykkää, ei Dracula 2001 ainakaan saata sitä häpeään ja kyllä esimerkiksi minä valitsen tämän uudelleenkatseluun aina mielummin kuin yhdenkään Urban Legendin taikka kesätietämyksen, koska jos ei muuta niin Gerard Butler on sen verran cool Dracula, että olisi minun puolestani saanut palata jatko-osiinkin. No, ehkei nyt kuitenkaan. Hyvä vaikkakaan ei loistava hän silti Draculan roolissaan on. Muutoin Dracula 2001 on ihan okei elokuva. Siinäpä se. Ei se juuri mitään pysyvää jälkeä saa aikaiseksi, mutta ei sitä myöskään inhoa ja kevyenä toimintakauhuna se on tarpeeksi viihdyttävä jotta kesken kaiken ei eksy vessaan lukemaan Masia. Vaikea minun silti on uskoa, että Dracula 2001 (tai edes Dracula 2000) olisi kenenkään mielestä paras vampyyrileffa sitten koskaan, ellei tämä nyt satu olemaan juuri se ensimmäinen vampyyrielokuva jonka sen sanova on nähnyt tai jonka kohdalla hän pääsi sisälle lajityyppiin. Tuolloin kyllä uskon kyseessä olevan jonkun mielestä se paras vampyyrileffa, mutta ilman jonkinlaista omakohtaista merkitystä kyseessä on vain ihan ok elokuva. Ihan ok. Underworld-elokuvasarja on aika samanlaista kamaa. Niin sanottua trendikästä musiikkia, aika jäykän oloisia tietokonetehosteisia muka siistejä vaijeritemppuja, nättejä ja siksi ilmeisesti cooleja(?) näyttelijöitä, onttoa kuminaa ja jos Dracula kakstonnisessa olisi popkulttuuriviittauksien sijaan mukana ihan sikana kiiltävää lateksia olisi homma siltä erää selvä.
Luulen hieman, että ajatuksissa oli ollut tehdä hieman toiminnallisempi versio Frank Langellan Draculasta. Ei siis tarinasta, vaan itse hahmosta. En sano tätä vain siksi, että Butlerin vampyyrilookki muistuttaa Langellan vastaavaa, vaan myös koska hahmon seksuaalinen vetovoima tuodaan samalla tavalla esille.
Lisäksi koska kyseessä on ns. moderni näkemys Draculasta on mukaan pitänyt keksiä muka uusia tapoja tuoda vampyyrimytologiaan soveltuvia ideoita, kuten vaikkapa kristillisiä viittauksia esille. Niinpä pakollisten vanhojen ideoiden päivitysten kuten menneen ajan varsijousen muuttaminen Doom-peliin soveltuvaksi hopeanuolitykiksi ja typerien verenpuhtausvitsien kuten neitseellisen sankarittaren työskentely missäpä muualla kuin Virgin-levykaupassa ohella siellä on yksi oikeastaan aika mainio ja hyvin pieni vastaava temppu, joka jää taatusti ensikatselemalta huomaamatta ja myöhemminkin pitää tietää mistä on kyse. Kyseessä ei ole Monster Magnetin video joka kertoo Draculalla dekadenssin ajan alkaneen, sillä se on kaikkea muuta kuin huomaamaton temppu, vaan eräässä kohtauksessa roskiksessa näkyvä Project 86:n levy. Project 86 kun on kristillistä uusrokkia (Vrt. POD) soittava yhtye ja varmasti kyseinen asia on ollut myös elokuvantekijöiden tiedossa. Huonoa musiikkia. Kuin muka hip Nickelback. Minäkin olisin heittänyt heidän levynsä roskikseen. Se uskonnollisuus ei jää vain räpäytä silmiä ja se jää taakse kaukaisuuteen-maistiaiseen, vaan tässä elokuvassa on kristillisen armon opetus pohjavireenä, eikä koko aikaa aivan siellä pohjallakaan, sillä Juudas saa syntinsä anteeksi ja pääsee taivaaseen-lopetus on aika nyky-Stephen Kingia.
Ja Dracula 2001 tosiaan on niitä kauhuelokuvia joka on niin täynnä vielä paikkaansa tähdistössä hakevia näyttelijöitä, että tunnista naama-kisa on helppo järjestää ja voittaa.
Tähdet: **
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti