Is kidnapping the only way you can meet new friends?

Vuorossa viimeisen parin kuukauden aikana tehdyt kirppislöydöt. Osa on ostettu aivan lähiaikoina ja osa aikaa sitten, mutta esille ne vanhemmatkin tulevat vasta nyt koska siellä oli pieni sydäntäsärkevä masentava hetki joka vei innostusta tehdä mitään kivaa ja siinä syy myös siihen pidempään kirjoitustaukoonkin. Mutta ei siitä sen enempää ja siirrytään eteenpäin.

Perusakkarit olen jättänyt pois ja tällä kertaa mukana on hauskasti (no, ei se ha ha-hauskaa kuitenkaan ole) sekä kamaa josta maksoin mielestäni ylihintaa ja jotain josta maksoin niin naurettavan vähän, että oikein hävetti. Pääosin ostosten hintahaitari liikkui 0,50 ja kolmen euron välillä, joista valtaosa oli lähempänä yhtä kuin kolmea euroa, mikä siis on aika tyypillistä etenkin elokuville. Hinnasta puheen ollen, erään kirppiksen erään pöydän suuri leffavalikoima koostuu sellaisista mestariteoksista kuten Con Air ja Deuce Bigalow, joten tottakai niistä pitääkin pyytää kahdeksan euroa kappaleelta. Menekki on luonnollisesti suunnaton.

Niin ja ennen kuin siirryn itse ostoksiin, voisinkin kertoa mainiosta tapahtumasta. Jokainen on varmasti tietoinen siitä, että kirppisyrittäjillä on omat myyntipöytänsä ja samoin kuten moni kirppiksen kolmannen osapuolen pöytävuokraajamyyjäkin he käyvät ajoittain katsastamassa kilpailijoiden myyntiartikkeleita. Ostavat jotain jos löytävät sellaista jonka voivat itse laittaa myyntiin kalliimmalla. Tapahtuipa tässä eräänä päivänä niin, että kun olin astelemassa erään kirppiksen tiloihin näin sinne edelläni menevän toisen kirpputorin pitäjän, joka pisti sisään astuttuaan oven kiinni minun sekä toisen paikalle saapuvan asiakkaan nenän edestä. Ja kun sanon kiinni tarkoitan, että hän pisti sen lukkoon perässään. Lukkoon. Eli lukkoon. Ei varmastikaan minun saatikka tuon toisen asiakkaan vuoksi, koska hän ei huomannut perässään tulevia ihmisiä, vaan todennäköisemmin päästäkseen itse nappaamaan ns. herkkuja päältä ja tottakai edes hieman estääkseen kilpailijaa saamasta asiakkaita. Ei se meitä estänyt, koputin oveen ja pääsimme sisälle. Ja pilkka osui hieman omaan nilkkaan, sillä ostin tuolloin suljetusta paikasta isommalla rahalla kuin sulkijan.

Mutta niin, tässä niitä nyt sitten on:

PELIT

Aliens vs Predator ja Aliens: Colonial Marines ovat ne tuotteet joista maksoin ylihintaa, sillä toinen oli 15 ja toinen 20 euroa, ja ne ovat aika suolaisia kirppishinnoiksi. Oudosti saman myyjän pöydän antimista ostin tuon Star Wars: The Force Unleashedin ja se oli odotetusti alle kympin ja eipä hänen muutkaan pelinsä tainneet ylittää kymmentä euroa. Siellä kuitenkin oli varsin nimekkäitä tuotteita (mm. Dragon Age Origins), mutta ne jäivät itseäni ajatellen sivuun syystä, että minulla joko jo ne olivat taikka ne olivat autourheilupelejä. Aliens-pelitkin jätin ensimmäisellä kerralla ostamatta, sillä vaikka myyjä varmasti oli hinnoitellut ne halvemmaksi kuin mitä oli itse maksanut, koska jos pelkkä nimi olisi nostanut hänen mielessään arvoa olisi arvatenkin Tähtien sota-pelikin kustantanut enemmän, mutta minusta ne olivat ja ovat edelleenkin kirppishinnoiksi liikaa. Vaikka jätinkin ne aluksi ostamatta, jäivät ne vaivaamaan mieltä sen verran pahasti, että päätin että jos ne vielä siellä ovat kun seuraavan kerran paikalla käyn saavat ne minusta uuden omistajan.

MUSIIKKI

HIMin ep 666 Ways to Love maksoi ruhtinaalliset puoli euroa ja se on se tapaus josta tuli sen rahallista arvoa ajatellen maksettua lievästi sanottuna vähän. Jokainen hivenenkin levyhintoja seuraava tietänee, että tuosta levystä joutuu parhaimmillaan/pahimmillaan maksamaan useampia satasia ja väitetysti vieläkin enemmän. Hinta pistettäköön myyjän huolimattomuuden ja tietämättömyyden piikkiin, sillä pöydän kaikki levyt olivat samanhintaisia ja siihen lukeutui muun muassa tuo vielä silloin muoveissa ja importsinetillä varustettu Narnia-soundtrack. 666 Ways to Love muuten on jo toinen kappaleeni samaista levyä, sillä ensimmäisen kerran se minulla oli ilmestyessään, mutta silloin kun HIM löi etenkin Saksassa läpi Razorblade Romancen myötä lahjoitin ep:n eräälle saksattarelle. Joten kuten aina muulloinkin, minulle tuotteen arvo on muualla kuin sen hintalapussa. Tuossa tapauksessa jollekin muulle kyseisen levyn omistus oli tärkeämpää kuin minulle.

Se levy mikä kuvasta puuttuu on tietenkin se jota en kirpparilta ostanut, mutta joka nousi kertaheitolla parhaimmaksi levyksi jonka olen toistaiseksi tämän vuoden puolella kuullut.

Ghost - Meliora

Kuulostaa siltä kuin Everly Brothers tekisi doomia Black Sabbathin hengessä. Suosittelen.

Niin ja joo, on se tosiaankin DJ BOBO.

ELOKUVAT

Tähtien sota blurayt tuli ostettua ihan marketista ja aluksi olin kahden vaiheilla jo sen hyvän trilogian kohdalla koska minulla jo oli ne sekä kasetteina että dvd-muodossa, mutta sitten ajattelin että, eh! kuka välittää. Samaan syssyyn päätin ostaa myös sen suolistokaasutrilogiankin, sillä "ooh mooey mooey I love you!"

Kävipä vielä niin hyvä säkä, että tuotteet olivat alennettu mutta koska myyjä ei saanut selvää hintalappujen suttuisuudesta löi hän ilmeisesti jonoa purkaakseen ne suoraan kassaan kappalehinnalla 9,90€, kun ne oikeasti olivat 19,90€. Myönnettäköön, että laskin tämän varaan ja valitsin pinosta tarkoituksella epäselvimmillä hintalapuilla olleet kappaleet. Hei c'mon, se oli kilpaileva yritys!

SEKALAISTA

Hienoa että siitä parhaimmasta Terminator-leffasta oli tehty peli. Toivottavasti siinä potkitaan McG:tä kasseille.

Mikin parhaat on veikeä kuvaus menneestä ajasta, enkö sillä tarkoita itse tarinoita joissa ylimielinen jyrsijä matkaa historissa sekaantumassa milloin mihinkin merkkitapahtumaan, vaan siihen kuinka 70-luvulla suomennettu kirja sisältää termejä joita pidetään nykyään aikalailla epäkorrekteina. Piirroksissakin on rodullisia karikatyyreja jollaisia ei nykypäivänä hyväksyttäisi.

Kirja George Lucasista ei yllättäen sisälläkään sivukaupalla anteeksipyytelyä midikloriaaneista ja kauppaliitosta.

Belushin parhaat oli mukava löytö jo siksikin, että minua suoraan sanoen ärsyttää se että John Belushista tuli kansainvälisesti tunnettu jonkin Delta-jengin avustuksella, sillä samoin kuten näyttää käyneen Melissa McCarthylle on se ollut väärä tapa tulla tähdeksi ja se oli väärä leimaava tiennäyttäjä uralle. Belushista kun tulee mieleen se tyypillinen läski koomikko-rooli, joka tarkoittaa että lihava voi olla hauska vain jos hän piereskelee eikä tiedä että ruoka kuuluu suun sisälle ei sen ulkopuolelle. Toki Belushin huumori näytti kallistuvan ennen Delta-jengiäkin sinne sikailun puolelle, mutta oli hänessä edes hieman muutakin. Vaikka en minä siitä oikeasti juuri välitä, koska en koskaan ole ollut Belushin fani. McCarthy oli mielestäni erittäin mainio Gilmoren tytöissä, vaikka toki jäikin siinä hieman sen toisen ns. lihava näyttelijä-roolin ansaan, eli sai olla vain paras kaveri, ei sankari, mutta elokuvauransa näyttää vievän juuri sen sikailukomiikan pariin ja se on minusta sääli.

Kattimatti ja Retu kumppaneineen.

Sinänsä erikoisin ostos lienee se pari viikkoa sitten ostamani älypuhelin, sen ollessa minulle ensimmäinen laatuaan. Oli aika, joten astelin telefooniliikkeeseen ja sanoin myyjälle "antaudun. Alistun yhteiskunnan vaatimusten edessä ja ostan älypuhelimen. Tässä on lähtökohta" ja näytin simpukkapuhelintani jolla kontaktit tehtiin hakkaamalla sitä onttoa kantoa vasten. Olen opetellut uuden puhelimen käyttöä samoin kuten teen kaiken tekniikan kanssa, eli painelen kaikkea ja katson mitä tapahtuu. No, latasin Sports-trackerin siihen, että on siitä sentään jotain iloa.

Niin ja soittoäänenä on NIN:n At the Heart of it All, mutta en minä edelleenkään vastaa siihen.

Tätä kirjoittaessani taustalla soi:

Prince - The Hits, the B-Sides