Elokuvahaaste 2016: 30. Sarjakuvaan perustuva elokuva

The League of Extraordinary Gentlemen (2003)

Vuosi on 1899 ja vaikuttaisi siltä kuin natsit hyökkäisivät sekä Iso-Britanniaan että Saksaan, herättääkseen sillä tavoin jo pitkään käydyn sodan liekit uuteen kukoistukseen. Miksi natsit iskisivät kotimaassaan? Onko kyse Mainilan laukauksista?

Britit noutavat apuun maineikkaan seikkailijan, Allan Quatermainin (Sean Connery) ja hän saa johdettavakseen erikoisryhmän johon kuuluvat melkein cool kapteeni Nemo (Naseeruddin Shah), murjottava Mina Harker (Peta Wilson), ylimielinen Dorian Gray (Stuart Townsend), koominen kevennys, eli sopivasti tekijänoikeuksien vuoksi muutettu näkymätön mieshenkilö (Tony Curran), agressiiviinen nynnerö tohtori Jekyll on herra Hyde (Jason Flemyng) ja täynnä uskaliasta harkitsematonta idiotismia oleva jenkkivahvistus Tom Sawyer (Shane West). Quatermainin ja Sawyerin välille luodaan mestari-oppipoika-asetelmaa, mutta kun katsoo Sawyerin pässimäisyyttä niin sitä rukoilee, että toivottavasti se on oppipoika joka heittää veivinsä. Etenkin kun Sawyer olisi voinut estää kaikki ongelmat jo 25 minuutin kohdalla ampumalla elokuvan pääpahiksen, jolla ei ollut aavistustakaan siitä että joku osoitti kiväärillä. Kaikki perustelut pahiksen ampumiseksi kun oli vieläpä lueteltu jotain tsiljoona kertaa ennen tuota hetkeä, jolloin kyseessä ei edes olisi ollut epäreilua toimintaa. Hienoa työtä siis. Tästä eteenpäin kuolleet viattomat sivulliset kuuluvat Sawyerin niskoille.

Niin joo, eiväthän ne olekaan natsit jotka tässä ovat pääpahana, vaan ilkeä superroisto Fantom alias joku tutumpi nimi (Richard Roxburgh) joka tietenkin haluaa vain maailmanherruutta tai jotain sellaista. Taitaa olla kokoomuslainen.

The League of Extraordinary Gentlemen on niitä elokuvia jolla on suurenmoinen maine olla täydellinen floppi. Ei pettymys vain kaupallisesti, vaan olemalla myöskin sisällöltään extraordinary kökköydessään ja mikä "parasta" tämä on se elokuva joka tappoi Sean Conneryn sekä Stephen Norringtonin halun olla mukana elokuva-alalla. Muistan Conneryn uhonneen jo The Avengersin (ei Marvel) aikana vuonna 1998 sitä, että kyseisen elokuvan epäonnistuneisuus ja kuvausten huonojen fibojen saaneen hänet harkitsemaan vakavissaan eläköitymistä näyttelemisestä. Oli hän silloin vakavissaan tai ei niin ura kameran edessä kuitenkin jatkui. Sitten vastaan tuli Extraordinary Gentlemen, puheet siitä kuinka Connery kiukutteli kuvausten aikana niin paljon, että meni ja jopa tirvaisi ohjaaja Norringtonia nassuun. Norrington muistaakseni kertoo iskun olleen päinvastainen. Kuvaukset kompuroivat henkilökemioiden ohella luonnonmullistuksiin jotka tuhosivat lavasteita, oikeusjutut lentelivät, tuottajat tunkivat sormensa leikkaushuoneeseen ja aina iloinen (yeah, right) Alan Moore veti tapojensa mukaisesti pultit ja dissasi elokuvan ennen ja jälkeen ilmestymisen. Ymmärtääkseni Moore on sanonut olleensa syvästi pettynyt lopputulokseen, mutta ettei myöskään ole katsonut sitä. Joskin Moore tiettävästi vastustaa jo periaatteen vuoksi tarinoidensa filmatisointeja, että sama kai se sitten on näkikö hän elokuvat vai ei, koska ne olisivat silti hänen mielestään huonoja

Ideansa puolesta Extraordinary Gentlemen on silkkaa timanttia ja sarjakuvissa steampunkhistoriallinen miljöö jossa vaihtoehtotodellisuuden kirjalliset sankarit kokoavat oman supersankariryhmänsä toimiikin kuin kuuma veitsi leikkaamassa voita. Sarjakuvaversionsa on hauska, mielikuvituksellinen, älykäs, näyttävä ja vauhdikas. Täyttä nautintoa silmille ja mielelle. Elokuvaversionsa puolestaan... 

ajanhaaskuuta.

Ja katsokaa nyt tätä:

Voi pojat.

Hyvät ideat vesitetään täysin kun riemastuttava perusidea romuttuu näyttelijöihin jotka vaikuttavat masentuneilta, tehosteisiin jotka näyttävät luonnoksilta ja yleistunnelmaan joka huokuu korkeintaan pakottamalla valmiiksi tehdyksi.

Huvittavasti elokuvan tekoaikana eniten polemiikkia ja ennustettavaa pettymystä luvanneen jenkkihahmon, eli Shane Westin esittämän Tom Sawyerin lisääminen liigaan ei ole lähellekään se elokuvan suurin kompastuskivi. Toki West on näyttelijä jota edes West itse ei kutsuisi hyväksi ja hahmon lisääminen tuodakseen mukaan nuorta toiminallisuutta rollaattoreiden sekaan on tyypillisen väkinäinen, mutta niin tylsä kuin West onkin on Tom Sawyer hahmona varsin ymmärrettävä lisäys. Se on vain niin, että kun ns. konkaritkin ovat tylsistyneitä, ei yksi puuduttava näyttelijä kokonaisuutta enää laimenna, mutta ei tottavie sitä virkistäkään.

Näyttelijävalinnat ovat kyllä osittain varsin nappiin osuneita, sillä esimerkiksi Connery vaikuttaisi olevan täydellinen Mooren Quatermainiksi ja esimerkiksi Naseeruddin Shah kapteeni Nemona on oikeasti mainio, mutta esimerkiksi Connerynkin kohdalla hän tuntuu olevan enemmänkin nimi kannessa kuin sielultaan mukana. Connery onkin sanonut ettei ymmärtänyt käsikirjoitusta. Se on helppo uskoa.

Vaikka eivät täysin alaa olekaan hylänneet, ei tämän elokuvan nähtyään oikeastaan ihmettele miksei Connery ole enää sittemmin kameran eteen astunut, eikä Norrington uutta elokuvaa ohjannut. Extraordinary Gentlemen kun ei ole p*skin elokuva joka on levitykseen päässyt, mutta ilman perehtymistä sen tekovaiheisiin ja ympäröiviin ongelmiin voi pelkän näkemänsä perusteella huomata ettei lupaava idea jäänyt kuin erektio-ongelmaiseksi tippukiveksi. Se ei jaksa edes huvittaa. Tottakai se auttaa jos ei tunne tekohistoriaa taikka sarjakuvalähdettä, sillä tuolloin tämän voi todennäköisesti nähdä tyypillisenä ison rahan efektitoimintana jossa ajatukset loistavat poissaolollaan ja tilalla on kelvollista taustamölinää (vrt. Van Helsing).

Loistava, loistava idea. Surkea elokuva. Veikeitä ideoita. Surkea elokuva.

Saa kaipaamaan vahtoehtotodellisuutta jossa Stalin olisi kieltänyt tämän olemassaolon.

Jos oikeasti kaipaa jotain hyvää, hauskaa erilaista historiaa kuvaavaa tarinaa jossa mukaan sekoitetaan aikaansa sopimatonta teknologiaa/ajatusmaailmaa sekä vierailevia fiktiohahmoja, tms. siirtäkää katseenne Brisco Countyn suuntaan.

Tähdet: *

The League of Extraordinary Gentlemen