Planet Hulk (2010)

Ah, joulukuu. Menninkäisten ja morlokkien aikaa. Sen kunniaksi voisinkin pyhittää tämän kuun jollekin tietylle teemalle. Vaikkapa animaatiolle, koska miksipä ei.

Aloitetaan Hulkilla, sillä hän on vihreä kuten tonttujen nutut.

Kostajat ovat kyllästyneet Hulkin jatkuviin raivokohtauksiin ja ratkaisevat asian lähettämällä vihreän jättiläisen matkalle avaruuteen, kaukaiselle autioplaneetalle josta Hulk toivon mukaan löytäisi rauhan. Autioplaneetta my ass, sillä täällähän on populaa enemmän kuin Justin Bieberin konsertissa. Heti ensimmäiseksi Hulk joutuukin kahden humanoidiryhmittymän hyökkäyksen kohteeksi ja toinen näistä olentoroduista muuten muistuttaa kovasti John Carter-tarinoiden marsilaisia:

No kuitenkin, "marsilaiset" ovat niitä alempiarvoisia ja kovasti muinaisia roomalaissotilaita muistuttavat puolestaan herraskansaa ja kuinka sopivasti, sopivalla hallintalaitteella Hulk vangitaan ja pakotetaan gladiaattoriksi areenalle viihdyttämään tätä roomalaiskansaa.

Orjan asema ei Hulkia innosta, mutta eipä häntä suuremmin kyllä liikuta halu pelastaa muita vangittuja taikka todellakaan auttaa planeettaa vapautumaan punaisen kuninkaan tyrannialta. Mutta kun viattomien veri virtaa hiekalle ja Hulk kuulee orjakollegoidensa sydäntäsärkeviä tarinoita, päättää mies että jos pitää "Hulk murskaa" niin "Hulk murskaa!" sitten hyvän asian puolesta. Punainen kuningas on luvannut, että jos gladiaattorit voittavat on palkintona muutakin kuin vain vastustajan eloton ruumis, nimittäin vapaus. Mutta punainen kuningas on kuin Joaquin Phoenix Gladiatorissa, eli petollinen sika. Legenda kuitenkin kertoo vapahtajasta joka on Hulk. "Hulk murskaa!"

Ridley Scottin Gladiator of Mars, sitä Planet Hulk on.

Varsin sujuvasti rullaava toimintapiirretty, joka aika agressiivisen väkivaltansa ja niiden verisesti kuolettavien seurausten vuoksi saa kieltämättä hieman pohtimaan, että onko tuo 11-vuoden ikäraja nyt aivan kohdillaan. Verrattuna esimerkiksi niihin liveaction-Hulkeihin (K11 ja K13) taikka X-meneihin (K15) on Planet Hulk paljon ahdistavampaa ja graafisempaa turpaanmättämistä. Yleistunnelmaltaan se pysyttelee samalla puoliaikuisella tasolla, ollen siis Fantastic Fourin kaltaisia elokuvia hieman ns. kehittyneemmille (eli rintaville) suunnattu, mutta tosiaan, raajojen irtoamisten ja lopullisten kuolemien osalta ollaan näitä muka ei-lapsille suunnattuja Marveleita synkemmissä vesissä. On taisteluita joissa pitää pistää ystäviä ja vieraita hengiltä, maailmoja tuhoava biologinen ase (eräänlainen Crazies-virus) tekemässä kaikista murhaavia hulluja ja sankari joka ei välitä kenestäkään, mutta on silti valmis murjomaan kaikki pulveriksi puolustaakseen apatiaansa. Eli kyseessä on samanlaista mielipuolista goreilua kuin mitä Mafaldakin on.

Huh! Nyt pelottaa.

2000-luvulle tavanomainen kulmikas piirrostyyli ei ole edelleenkään mieleeni ja animointi sekä väritys ovat vain tasavarmaa keskilaatua, sellaista jota näkee normaaleissa liukuhihnamaisemmissa animaatio-tv-sarjoissakin, jolloin kenties pois lukien se väkivallan kautta tuleva aikuisille-merkintä on ainoa millä tämä eroaisi jokapäiväisestä Hulk-piirretystä. Mutta toisaalta, ainahan toiminta-animaatiot ovat olleet väkivaltaisia ja ei tässä sinänsä ole sellaista enempää kuin missään Prätkähiirissäkään. Nyt se ero vain näkyy punaisena, jolloin toisin kuin päivittäisessä aamupiirretyssä lyönnillä on seurauksensa.

Jos nyt sattuu olemaan sellainen ihminen joka ei voi katsoa tälläistä koska se on piirretty, niin sille ei ehkä voi mitään, mutta he jotka pitävät yleensäkin Marvel-elokuvista oli sellaisen pääosassa sitten Robert Downey jr. taikka mustekynä, on Planet Hulk varsin hyvä ja tasavertainen valinta viihdykkeeksi. Se on kuitenkin vauhdikkaasti kulkeva, sopivan näyttävä, tarina kelvollinen, hahmot veikeitä ja musiikki on adrenaliinia pumppaava.

Ja hei, miksi joku jättäisi Planet Hulkin katsomatta koska se on animaatio, mutta katsoisi sitten jonkin Avengers: Age of Ultronin, kun sehän on ihan yhtä piirretty.

Tähdet: ***

Planet Hulk