Vuonna 3028 avaruusmonsterit, Hirmut saapuivat ja pistivät maapallon säpäleiksi. Tuolloin avaruuteen pukattiin pelastusaluksia joilla viimeiset ihmiset saivat jonkinlaisen mahdollisuuden tulevaisuudekseen. Nyt 15 vuotta tapahtuneesta nuoriherra Cale (Matt Damon) on asustellut jollain romuversiolla Babylon 5:stä ja työskennellyt jonkinasteisena talkkarina, kunnes hansolomainen kapinallistaistelija Korso (Bill Pullman) saapuu noutamaan Calea täyttämään sankari-isänsä perinnön ihmiskunnan vapahtajana. Jälleen paeten Hirmuja Cale liittyykin Korson sekalaiseen joukkoon, johon lukeutuu myös romantiikan kohde: bad ass-tyttö Akima (Drew Barrymore) ja matka vie kohti kadoksissa olevan Titan After Earth-avaruusaluksen luokse, joka sitten on se ihmiskunnan ja kaiken maapallolla esiintyneen elämän viimeinen toivo.
Titan A.E.:stä oli parhaiten jäänyt mieleeni se, että sitä markkinoitiin kovastikin ääninäyttelijöillään, joista etenkin Matt Damon ja Drew Barrymore saivat useampia mainintoja osakseen. Muutenkin tämä on niitä tapauksia joiden kohdalla itse elokuvan sisälmyksiä tärkempi seikka tuntui olevan nimekäs tekijäkaarti, kun edellisten ääninäyttelijöiden ohella mukana samoissa hommissa olivat Bill Pullman, Nathan Lane, Janeane Garofalo, John Leguizamo, Ron Perlman, kirjoittana Joss Whedon ja yhden kolmesta ohjaajanpallista valloitti itse Don Bluth. Joten vaikka osa mainituista nimistä ei kenties olekaan mitään rahasyöppöjä, niin kyllä Titan A.E. sisältää tekijäjoukossaan aika suuren määrän tunnettuja nimiä/naamoja jotta niitä voidaan käyttää markkinoinnissa enemmän kuin tarpeeksi. Tietenkin äskettäin pinnalle noussut Matt Damon (Good Will Hunting, 1997) ja eräänlaisen comebackin tehnyt Drew Barrymore (kyllä se kunnia pitää varmaan antaa ennemmin Screamin miniroolille kuin neidin isommille töille. Joskin Charlien enkelit ilmestyi sopivasti samana vuonna kuin Titan A.E.) olivat ne isot tähdet kasvotunnettavuutensa ansiosta, mutta pintaa syvemmälle katsovien mielissä Joss Whedon ja Don Bluth olivat ne todelliset koukut. Joskin minun on myönnettävä ettei Whdon sillon vuonna 2000 merkinnyt minulle juuri mitään (eikä oikeastaan nytkään), sillä en ollut seurannut Buffy - vampyyrintappajaa, mutta ymmärtääkseni hän oli juuri sen ansiosta pidetty kirjoittaja (no, ei se ainakaan Alien Resurrection ansiota ollut), mutta Bluth oli kyllä kova juttu, kiitos useamman historiastaan löytyvän, sielua täynnä olevan animaatioelokuvansa ansiosta.
No, Titan A.E. floppasi ja painui nopeasti unholaan.
Kuka muistaa animaatioelokuvan Delgo? Val Kilmer, Eric Idle, Anne Bancroft, Burt Reynolds, Malcolm McDowell, Michael Clarke Duncan, Freddie Prinze jr., Jennifer Love Hewitt. Ei kukaan? Hyvä.
Matt Damon on ollut mukana hyvissä elokuvissa, tehnyt hyviä roolisuorituksia ja hän oli niin nappivalinta Medusa-elokuviin, että kun käytännössä samaan rooliin valittiin samantyylinen näyttelijä, niin ei se enää toiminutkaan. Mutta onhan hän olemukseltaan jotenkin valju, joka tuli kieltämättä hyvään vitsikäyttöön Ocean's-elokuvissa. Vaikka mies näyttääkin tuolta olemukseltaan niin hän ei siltikään ole selvästikään kasvot jotka sopivat radioon, sillä Titan A.E. osoittaa etteivät kaikki sovellu ääninäyttelijöiksi vaikka yhdyssanan loppuosa olisikin urasuuntaus. Uskon että Damon oli palkattu vain silloisen tunnettavuutensa vuoksi, eräänlaisena kiintiövalintana siis, kuin olemalla paras äänellään näyttelevä. Miehen ääni kun on valitettavan sävytön, eikä hän siten ei saa hahmoaan elämään. Se ei kuulosta ärsyttävältä, vaan jää sellaiseksi ettei siitä kuule tavallaan mitään ja jos Matt Damon todellakin palkattiin vain koska sattui olemaan Matt Damon, ja jos joku tämän katsoo kuullakseen hänet, niin yhtä hyvin se voisi olla Ben Affleck, kun ei esiintyjä sieltä esille tule. Sama ongelma koskee kautta linjan Titan A.E.:n ääninäyttelyä. Ehkä halu olla muka aikuisille suunnattua animaatiota on karsinut joukosta suurimmat yliääninäyttelyt (eli liitutauluraavinnat), mutta miksi sen on sitten tarvinnut tarkoittaa tasapaksua puhelinsoittoa.
Jaa, no toisaalta se äänellinen keskiviiva on kyllä sovelias yksinkertaisia hahmoja sekä putkijuoksutarinaa ajatellen. Hahmot eivät sinänsä ole huonoja ja on esimerkiksi hauska huomata miten Korso on selvästi Han Solon inspiroima, ja toimiii jonkinlaisena koekappaleena Fireflyn Malcolm Reynoldsille (cowboystaili on hallussa),
mutta nämä hahmot ovat kaikki varaston hyllyiltä otettuja jo turvallisiksi todettuja tuttuuksia ja vaikka he täyttävätkin paikkansa Luke Skywalkerina, Leiana, Han Solona ja näin pois päin, niin ilman muuta persoonaa kuin purppuraraitaa hiuksissa on vaikea oikeasti innostua heistä minkäänlaisena uutena kokemuksena. Etenkään jos ääninäyttely jää vain ihan ok:ksi ja tarina on pelkkää tuttua iso paha uhkaa, mutta onneksi vastahakoinen sankari oppii olevansa jeesusmukaelma ja pelastaa kaiken kun listasijoituksiin suunniteltu rokki soi.
Animaatio on pääosin sulavaa, piirros ja väritys hyvää, vaikkakaan tämä tietokone- ja perinteisen käsin piirtäminen yhdistelmä ei toimi lähellekään aukottomasti, sillä samassa kuvassa olevat cg-kuvat eroavat liiiaksi käsipiirroksista. Sinänsä molemmat ovat tehty sopivalla pieteetillä, mutta ne ovat aivan liian irrallisia toisistaan ja vaikka nyt suurelta osin avaruudessa ollaankin, niin tietokonekuvat ovat liian painovoimattomia sekä usein ikävän muovisia.
Tosin rasittavin kuviin liittyvä seikka on hahmojen epäonnistuneet suunliikkeet, joiden rajoittuneisuus saa huulisynkkauksen vaikuttamaan vanhalta kungfu-leffalta.
Sinänsä kyseessä on varsin viihdyttävää tieteistoimintaanimaatiota, eräänlainen Heavy Metalin massaversio, mutta jos Whedonia pidettiin Buffyn ansiosta kirjoittajana joka teki hahmoistaan kiinnostavia persoonallisuuksia niin sitä lahjaansa hän ei tuonut tähän. Ja jos Bluthin animaatiot kuten Fievel matkalla Amerikkaan ja The Secret of NIMH tuntuivat koskettavan jostakin syvältä, niin Titan A.E. ei sitä tee. Toisin sanoen tämä on Michael Bay-animaatio: iso, äänekäs, vauhdikas, viihdyttävä ja unohdettava. Silloin kyllä toki edelleen kosketaan jostakin, mutta enemmän sellaisesta paikasta joka pitää näyttää nuken avulla oikeudessa.
Se kieltämättä hieman ihmetyttää, että kannessa mainitaan mukana olevan suomeksi puhuttu versio, joka taas saa pohtimaan Titan A.E.:n olevan ns. lasten tai ainakin koko perheen elokuva. Ei tämä nyt mikään Porno Holocaust ole, mutta kuitenkin sen verran lähempänä edellä mainittua Heavy Metal-animaatiota (verta, irtoraajoja ja jonkin verran seksuaalista pintaseikkailua) kuin jotain Icea Agea, ettei suomidubbaus tunnu kovinkaan oikealta sen aiheuttaman mielikuvan vuoksi.
Tähdet: **
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti