Tulevaisuus ja taas kerran ovat avaruusörkit pamauttaneet maapallon kivikaudelle. Ihmiset koettavat taistella takaisin ja pukeutuvat siksi kuin kuuluisivat gestapoon, mutta ainakin sotilaat haluavat ammuskella kun taas se todellinen ihmiskunnan pelastaja, unelmoiva tohtori Aki haluaa pelastaa maapallon sielun, Gaian, istuttamalla jonkin viherkasvin tai jotain. Oikeastihan ne ihmisiä suruttta tappavat avaruushenkiolennot haluvat olla vain ystäviä. Heidän halauksenssa nyt vain sattuu olemaan tappava. Jei!
Jos kerran Titan A.E.:n markkinoinnin kohdalla tärkeimmäksi seikaksi tuntui nousseen sen ääninäyttelijät, niin Final Fantasyssa Alec Baldwin, James Woods taikka Donald Sutherland eivät aivan yhtä tarmokkaasti saaneet millimetrejä papereista osakseen. Ei niin ettäkö heitäkään olisi unohdettu, mutta kyllä se pr-osaston luoma hehkutus keskittyi elokuvan visuaalisuuteen ja siihen kuinka realistisia Final Fantasyn ihmishahmoista oli saatu. Ihan ymmärrettävää, sillä onhan kyseessä varmaan ensimmäinen täyspitkä tietokoneanimaatioelokuva jonka muistan hämänneen videovuokraajia luulemaan sen olevan ihan oikeilla ihmisillä tehty elokuva ja sitten takaisin tullessaan he kiukuttelivat kun se olikin jokin piirretty. Shit happens sanoisi rastafari Predator kakkosesta.
Huvittavaa tosin on se, että mieleeni on porautunut erityinen muistikuva siitä että kun sitä Final Fantasyn fotorealistisuutta kehuttiin, niin tärkeimmäiksi korostetuksi yksityiskohdaksi nousi päähahmon hiusten liikkuvuus ja sitten kun katsoin elokuvan niin sitä todellakin huomasi, että neidin hiukset tuntuivat elävän kuin Medusan käärmekampaus ja joka ainoa karva huojui rasvatyynessäkin kuin omaisi oman mielen. Se näytti rehellisesti sanoen naurettavalta ja ikävästi huomiota keräävältä roskalta ruudussa, jolloin ei ehkä olisikaan kannattanut viettää niitä neljää tai jotain sinne päin vuotta animoiden pelkästään hiuksia, jos se kerran johti jonkinlaiseen hölmöön hyperrealistisuuteen. Eikä tätä asiaa olisi todellakaan kannattanut ottaa markkinoinnin keskipisteeksi, koska silloinhan sen varmasti pistää merkille. Eikös sitä kuitenkin sanota, että ainakin paras luonnollisuuteen tähtäävä tehoste on sellainen jota ei huomaa. Olisi siis ollut hieman avuksi saada mukaan James Bondin aina ojennuksessa pysyvät hiukset, kun elävöittää joka ainoa karva ja antaa niiden liikkua kuin vapaan kanan munan.
"Dr. Aki Ross' hair is only half as dense as the average human crop, however, that still left 60,000 strands to put realistically into motion. When designing the computer graphics, a fifth of the time spent was devoted to those 60,000 hairs."
JEI!
Näyttäähän Final Fantasy kauniilta ja jokaisesta ruudusta pystyy huomaamaan siihen käytetyn ajan, vaikka toki sitä voi sitten nipottaa siitä että liiallinen hiominen on vienyt kaikki kasvojen luomet ja rypyt pois, tehden elokuvasta botoxmaisen ilmeettömän, ja se johonkin tiettyyn (ts. ne hiukset, ne hiukset) yksityiskohtaan panostaminen on aiheuttanut kokonaisuutta häiritsevän huomioimurin. Tottakai se kuvallisuuteen panostaminen aiheuttaa myös sen, että hahmot sekä tarina tuntuvat jäävän vajaiksi ja mahdollisessa umpikujapaniikissa loppuratkaisuksi on kelvannut vanha tuttu "minä rakastan sinua" ja taas maailma on pelastettu kuin itkevä robotti Terminator kakkosessa. Mieleen tulee jälleen se vanha tuttu efektileffojen helmasynti, että kenties sitä rahaa olisi pitänyt pyrotekniikan ohella antaa myös käsikirjoittajalle.
Tai no, en tiedä olisiko se nyt ollut hyväkään ajatus, sillä kun nyt tämä ei aivan loppujen lopuksikaan tavallinen avaruusmonsterit vastaan ihmiset-tarina on tekstillisesti sellaista new age-huuhaata, että tuntuu kuin Astral-tv:n porukka olisi ollut asialla (etenkin kaikki päähenkilön dialogi esitetään kuin luettaisiin henkevää runoa... unimaailmassa... sienisateessa... yksisarvisen selässä. Sateenkaari), niin kenties se on parempi kun sellaista ei sentään päästä pintaa syvemmälle tonkimaan, kun tiedä sitten mitä Dr. Philia olisi ollut tarjolla. Ainakin nyt Final Fantasy on jo aika hemmetin tylsää jaarittelua.
Suurin osa ääninäyttelystä kärsii samasta puoliunisuudesta kuin Titan A.E., että ei se saa kiukustumaan, mutta pistää miettimään kuinka tarpeellista oli palkata lähes joka äänirooliin joku naamallaan tuttu näyttelijä kun sitä ei sitten saada tulemaan esille. Kivaa.
Sinänsä tässä on kyllä valittu hyviä ääniä, sillä esimerkiksi Steve Buscemi, Alec Baldwin ja Keith David ovat kaikki tunnistettavia ääniltäänkin. Se on ilmeisesti vain se teksti ja ohjaus joka on johtanut esiintymiset harmittomiksi pehmopuheiksi. Esimerkiksi James Woods ei kuulosta James Woodsilta, vaan joltain James Woods-lightilta. Kuin James Woods, mutta ystävällinen. Jamie Woods.
Final Fantasy-pelisarjaan liittyvistä yhtenäväisyyksistä en rupea kirjoittamaan, koska en ole vielä pelannut edes sitä ainoaa (vasta tänä talvena) hankkimaani peliäkään, mutta muistelen ainakin sarjan fanien kritisoineen elokuvaa siitä ettei se ole yhtään samanlainen kuin lähdeteoksensa. No, ainakin visuaalisen vertailun perusteella tämä elokuva eroaa siihen menneissä tehdyistä peleistä kuin öljy vedestä, joten varmasti kritiikki on ollut kohdillaan. Ainakin se seikka osoittautui yhteneväksi ettei kumpikaan jäänyt finaliksi, vaikka ainakin tämä elokuva surkean kaupallisen menestyksensä puolesta yrittikin kovasti jäädä viimeiseksi. Joskin elokuvallinen anti jäi enemmänkin keskittymään pelien välinäytöksiin kuin varsinaisiin pitkiin elokuviin, joita sitten taitaakin olla enää vain se Advent Children. Silti, ei Final Fantasy.
Kuvallisesti kliinisen nätti ja lähes joka ruudun voisi kehystää seinälle roikkumaan. Etenkin taustat ovat julmetun kauniita.
Tunnelmaltaan kuin Mike Oldfieldin kirjoittamaa mediataatiomusiikkia: heille sopivaa jotka pitävät Kitaroa liian agressiivisena. Mikä on sinänsä yllättävää, kun elokuvan sotilashahmot koettavat olla Aliensin ja Starship Troopersin sekasikiöitä, ja se viittaa sentään jonkinlaiseen karheuteen. Joskin kaikki äijäpuhe esitetään kuin oltaisiin nukuttamassa pikku-Maijaa. Aa, tuutilullaa.
Ja juonihan on sitä itseään, hyvässä ja pahassa. Itse asiassa minua huvittaa se, että jos tästä karsittaisiin ne kaikki muka filosofisuudet (ts. elämä on kuin hauras kukka-itkut) ja jätettäisiin jäljelle futusotilaat ammuskelemassa kohti avaruusörkkejä, niin elokuvan nimi voisi olla ihan yhtä hyvin jokin Halo: the Spirits Within.
Final Fantasy on tieteisanimaatioseikkailun holistinen versio. Suitsukkeet ja ommm eivät auta kuin ehkä mielen nostatukseen, eivät kasvaimen poistoon.
Hmm, liekö tässä Final Fantasyssa esiintynyt ajoneuvo toiminut innoittajana Batmanin autolle? No ei varmaankaan.
Tähdet: **
4 kommenttia:
Tätä leffaa vaivaa sama tauti, kuin niitä pelejäkin (joihin tämä pätkä ei tosin liity kuin nimellisesti). Ovat komeita ja kauniita katsella, mutta tarnoiltaan eivät sitten olekaan mistään kotoisin.
Olen ymmärtänyt, että ne pelit ainakin koettavat olla muka tarinavetoisia, mutta niiden tarinoiden olevan aikamoista huuhaata. Joten ehkäpä se sitten on se yhdistävä tekijä tämän elokuvan ja pelien välillä, että molemmat ovat jotain äiti Amma-kamaa.
Nelosessa, kutosessa ja seiskassa on ihan OK tarinat. Aiemmissa ja vitosessa ei pahemmin edes yritetty, ja uudemmissa jutut ovat aivan kamalaa tuubaa, varsinkin XIII:ssä...
XIII on se mikä minulla on. Jei!
Lähetä kommentti