Dingo Picturesista puheen ollen, tässä olisi nyt jatkoa heidän Leijonakuningas-pahoinpitelylleen, Leijona viidakon kuninkaalle. Tietenkään se ei voi olla Leijona viidakon kuningas 2, vaan pitää mennä Rambo-linjalle nimeämisen suhteen.
Tarvitseeko minun oikeasti kirjoittaa tästä mitään, vai laitanko vain muutaman kuvan sen sisällöstä?
Aluksi jotkut jyrsijät kertovat mitä edellisessä osassa tapahtui ja sehän oli niin, että eläinten kuningas, vanha pantteri ajoi pahan pantterin pois, jotta eläimet saivat elää rauhasssa. Pantteri, eläinten kuningas?
Pantteri?
Pantteri?
PANTTERIII!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
No kuitenkin, nyt viidakossa on siis rauhallista ja leijonakuninkaan pentu tykkää leikkiä kaimaanin sekä muiden eläinystäviensä kanssa, mutta sehän ei nyt ole sovelista, sillä,,, no se ei nyt vain ole ja sillä siisti.
Takaraivossa piilee kuitenkin pelko, että paha kaikkien tietojen mukaan kuollut musta pantteri tekee paluun ja pakottaa taas kaikki timanttikaivoksiin. Leijonakuninkaan pentua rupeaa mietityttämään, että missäköhän nuo paljon puhutut timantit ovat ja siksi aloitetaan aarteenetsintä. Vähän niin kuin kun Stand by Me'ssa lapset etsivät kuollutta ihmistä voidakseen tökkiä sitä kepillä.
Paha pantteri ei olekaan kuollut, vaan elää piilossa poikansa pentupantterin ja gorilla-armeijansa kanssa. Pentupantteri haluaisi osoittaa olevansa aivan yhtä murhanhimoinen, väkivaltainen ja petollinen kuin isänsäkin, mutta no way dude, olet liian pieni osoittaaksesi edes sormella. Jonka vuoksi pentupantteri lähtee salaa matkalle Leijonakuninkaan maille, hakeakseen isänsä sinne piilottamat timantit. Leijonapentu ja pentupantteri kohtaavat, vilauttavat isiensä painolastien vuoksi kynsiään ja ovat sitten heti kaikista suurimmat bestikset. Vanhemmat eivät tietenkään suvaitse tälläistä menoa, mutta kun muksut putoavat onkaloon ja tassuun sattuu, niin jopa isät oppivat elämään sovussa ja kun vielä timantitkin jaetaan Salomonin tuomion mukaisesti, niin jei!
Jälleen kerran tuskallisen näköistä animointia, jossa liikerata koostuu suurinpiirtein kahden eri asennollisen kuvan toistosta ja sitäkin käytetään niin vähän, että enimmäkseen hahmojen liike vaikuttaa siltä kuin joku vetäisi stillkuvaa kameran edessä. Tosin on tässä hieman enemmän liikettä kuin ensimmäisessä osassa, mutta kuitenkin sen verran vähän, että se jää huomaamatta jos ei seuraa ruutua kuin naulittuna. Osa animaatiosta ja paikalleen jumiutuneista kuvista on tietenkin kierrätystä edellisestä elokuvasta.
Piirrostyyli on suoraan sanoen rumaa kuin petolinnun peräaukko, silloin kun siellä on pukamat ja varmuuden vuoksi vielä syfiliskin. Ja Mama Cass on oksentanut voileipänsä sinne.
Tottakai kuva leikkaantuu koko ajan väärästä kohdasta ja Disneyn hahmoja kopioidaan surutta, mutta vaikuttaisi siltä että piirtäjiltä on ollut sormet poikki ja kädet amputoitu, sillä sen verran kehnoa läpipiirtämistä nämä imitaatioirvitykset ovat. Samoja kuvia käytetään uudestaan ja uudestaan, sillä mitä siitäkin nyt tulisi jos pitäisi piirtää eri ilme kun kyseessä ilo masennuksen sijaan.
Dubbaus on sitä luokkaa, että sitä melkein toivoisi Christopher Nolania apuun ja Batman/Bane-mörinää peliin. Ei, on tässä käytössä sentään sitä miellyttävämpää äänirikosta ihmiskuntaa kohtaan.
Joten kyseessä on taas erinomaisen surkea piirroselokuva, joka saa tyypillisen alikulkutunnelimaalauksen vaikuttamaan taiteen sykähdyttävimmältä huippuluomukselta.
Ja juuri siksi Eläinten kuningas 2 on aivan ihastuttavaa roskaa. Niin huonoa, niin kovin, kovin huonoa, että siksi hauskaa.
Kiinnostaisi kyllä oikeasti tietää, että miksi joka kerta kun kuva leikkaantuu sivusta poikki, niin se on aina vasemmalta puolelta?
Tämä ongelma kun on vaivannut jokaista näkemääni Dingo Picturesin tekelettä. Jos se on olevinaan heidän tavaramerkkinsä, kuten Mustanaamiolla pääkallolyönti ja loistobisnestä tekevien Guy Fawkes-naamiotehtaiden parhaimpien asiakkaiden rahan mahtia vastustavien Guy Fawkes-naamiot, niin onhan se nyt aika typerä temppu.
Tähdet: ~ (tai *****)
2 kommenttia:
Hah, tällainenkin jatko-osa on siis olemassa!
Löysinpä tässä taannoin kirpparilla tämän ykkösosan eurolla sekä Pocahontas-elokuvan, joka pikavilkaisulla näytti edustavan tuota Ali-Baba-tyyliä. Leluelämää olisi myös ollut mutta koska siitä olisi pitänyt pulittaa kokonaiset kaksi rahaa niin jätin toistaiseksi väliin.
Koska ei näiden tekemiseenkään ole käytetty rahaa, niin tuntuisi tuhlaukselta maksaa niistä paljoa.
Lähetä kommentti