Camelot ja maaginen miekka (Camelot, 1998)

Klassinen tarina nuoresta Arthurista jonka kohtalona on vetää maaginen Excalibur-miekka kivestä, hengailla suloisten eläinystävien kanssa ja nousta kuninkaaksi joka kenkii vihulaisia kankuille.

Camelotin tuottaneen Golden Filmsin kotisivuilla lukee, että yritys perustettiin "...with the purpose of providing positive quality entertainment free of violence for young children." Vaikka tuo olisikin lähtökohtainen ajatus, niin se olisi hivenen uskottavampaa jos heidän versionsa Aladdinista ei olisi ilmestynyt vuonna 1992, kuten teki myös Disneyn vastaava elokuva. Tai jos Kaunotar ja hirviö ei olisi ilmestynyt sopivasti vuotta myöhemmin kuin Disneyn.  Pocahontas samana vuonna kuin Pocahontas. Ja jos muut ajallisesti selvästi kauempana ilmestyneet elokuvat eivät silti kulkisi toistuvasti Disneyn vastaavien varjossa.

Jos käytössä olisi edes yksi tekijänoikeuksien alainen eikä niistä vapaa tarina, tai edes oma sellainen ja jos esimerkiksi tämä Camelot olisi luvastusti väkivallasta vapaa elokuva. Joten kyllä se kyyninen mieli vie aikalailla Asylumin kaltaisten rahat pois ja äkkiä-firmojen suuntaan. Golden Films voi varmasti myydä elokuviaan ihan oikealla sisällölläkin, mutta selvästi osittain myös harhauttamalla tietämätön ostaja luulemaan saavansa jotain aivan muuta ja sitten se onkin jo myöhäistä. Sitten ovat tietenkin he jotka ovat liian pihejä ostamaan jotain muka aitoa, mutta sentään koettavat uskotella saajalle sen olevan sellaista.

Tämä tietenkin on vain liiallisen väsyneen pohdinnan synnyttämää rutinaa, sillä eipä se Asyluminkaan kohdalla yleensä katselufiilistä pilaa jos mieleen tulee jokin isomman tuotantoyhtiön massiivinen viihdemonumentti. Joskus se pikaisesti synnytetty halpaimitaatio on oikeastikin viihdyttävämpi kuin liian hiottu esikuvansa.

Camelotin musiikki on laiskaa synamattoa, piirros simppeliä, väritys innotonta, animointi kelvollista mutta aika jäykkää, keskittyminen tarinaan vajavaista (tämä tuntuu hyppivän kohtauksesta toiseen sen sijaan että siirtyisi niiden välillä luonnollisesti) ja kaiken kaikkiaan kyseessä on korkeintaankin ihan ok piirretty kuin mikään erinomainen kokemus. Vastaavasti kaikesta toki paistaa halu olla todellakin perheystävällinen, jolloin tässä ei niinkään painoteta väkivaltaa vaan ollaan kevyen komediallisemmalla linjalla ja täten esimerkiksi harmiton piirros, väritys ja musiikki sopivat hyvin kaikenikäiselle tarkoitettuun ajattelutapaan. Tietenkään koko perheen elokuvan ei tarvitsisi olla valju, mutta sanotaanko niin, että tälläisen kohdalla sen särmättömyyden ymmärtää, vaikk'ei sitä hyväksyisikään.

Aiemmin mainitusta väkivallasta todettakoon se, että sellaisesta vapaa ei Camelot ole, mutta sitä on kenties suhteessa minuuttimääräisesti vähemmän kuin sanotaan vaikkapa vertailukohdaksi napattavassa Disneyn Miekka kivessä-elokuvassa. Joka sekään ei juuri väkivallalla nautiskele.

Tosin osittain Camelotin ns. väkivallan tai ylipäätään fyysisen toiminnan vähyys selittyy sillä, että eipä tässä oikein minkäänlaista varsinaista toimintaa ole muutenkaan. Aika iso elokuvasta kun tuntuu kuluvan siihen, että Arthur istuskelee tai seisoo ja haluaa olla mukava poika, tai sitten vaihtoehtoisesti joku puhuu siitä mitä tuleman pitää (kenestä tulee kuningas, tms.) ja kyllähän sillä kertojamaisella jutustelulla saadaan pidettyä liikkeet minimissään ja väkivaltakin jää vain korvien vaivoiksi. Mutta mukana on eläiniskuja, ihmisiskuja ja huonekaluliike Isku, ettei sitä kuitenkaan voi mennä kehumaan että tässä nyt on oikeasti kiltti tapaus, kun kerran edelleen ongelmat ratkotaan mustelmilla. Ei kuitenkaan huolta, John Boormanin näkemys tämä ei ole.

Siitä huolimatta, että Camelot tuntuu aika persoonattomalta, valjulta ja ajatuksettomalta, niin siinä on samanlaista miellyttävyyttä kuin maustamattomatta jogurtissa. Kyllä sitä mielellään syö vaikka eihän se maistu miltään.

Tähdet: **

Camelot ja maaginen miekka