Baby Looney Tunes, vol. 1 (2002)

Jason Voorhees ja Richard Branson sen tietävät, että kun oma polku on tallattu miljoonaan kertaan on vain pari keinoa virkistää tuttua tarinaa ja toinen niistä on toistaa sama idea... avaruudessa!

Ja se toinen? Toistaa sama tarina, mutta tekemällä henkilöistä vauvoja.

Ideaalitilanteessa se vauva menee avaruuteen.

Jasonbaby in Space?

Baby Looney Tunes hyödyntää juuri sitä vauvakorttia ja jos se kerran toimi Muppettien kohdalla, niin miksei myös Väiskin, Repen ja muiden Warner-animaatiosankareiden kanssa.
Tällä vuorossa olevalla levyllä onkin neljä animaatiolyhykäistä joissa "the characters of looney tunes are all babies and live with granny" ja hyvä niin.

Taz in Toyland

Vauva-Tasmanian tuholainen (jota jotkut kutsuvat myös suoremmalla suomennoksella Tasmanian paholainen, mutta c'mon hei, se on vauva. Kutsuisitko sinä omaa vauvaasi paholaiseksi? Ai, no sori vaan) myllertää vahingossa leluautonsa rikki ja saa Isoäidiltä actionfiguurin sekä vaatimuksen huolehtia lelujensa kunnosta paremmin. Taz ryhtyykin liioitellen suojelemaan uutta leluaan, mutta vahinko iskee ja lelu menee rikki. Vai meneekö? Ainakin Taz imitoi King Kongia hätistellen mobilessa roikkuvia lentokoneita ja uusi lelu edustaa Fay Wrayta.

A Secret Tweet

Isoäiti kerää jengin Vauva-Tipiä lukuunottamatta yhteen ja kertoo jotain, jotain ei sitten saa paljastaa keltuaislinnulle, ja tämä pimitys on syöksemässä lintuparkaa hulluuden syövereihin. Synttärijuhliahan tässä suunnitellaan. Siis Tipille, että siksi muut salailevat kuin olisivat suunnittelemassa iskua Navaronen tykeille.

Comfort Level

Leikkikentällä ollessaan Vauva-Sylvesteri lainaa täkkiään Vauva-Repelle ja eikös vaan Repe hukkaa sen, mikä aiheuttaa Sylvesterille Al Pacinot Insomniassa.

Team eläimet ryhtyvät siis yhdessätuumin etsimään täkkiä, mutta tuloksia ei synny ja juuri kun näyttää pimeimmältä, uinahtaa Sylvesteri luonnollisen väsymyksen voittaessa. Ei siis pelkoa, että kohtalona olisi Christian Bale Machinistissa.

Like a Duck to Water

Vauvat pääsevät ensimmäiselle uimatunnilleen ja vesilintuna Vauva-Repe rehvastelee, että jos missään niin myös tässäkin hän on ässä ja kurko ja toivottavasti tuo oli viimeinen kerta kun käytän termiä kurko. Tai siis tuo viimeinen oli se viimeinen.

Kuinka ollakaan Repe pelkää vettä (hei, niin minäkin, joten tunnen tuskasi veli), eikä täten uskalla osallistua hukkumisriitteihin joista muut vauvat iloitsevat kuin olisivat ryhmä lordi Summerisleja.

Hahmopiirros on aika yksinkertaistettua ja taustat sitä vieläkin enemmän, mutta etenkin taustojen vesivärisävytys muistuttaa miellyttävästi lasten satukirjoista ja koska tällä ollaan varmasti tavoiteltukin sukupolvi-vauvaa X.n sijaan, niin yksinkertaisuuksistaan (hätäviivojen vedoista ja värisutusta) huolimatta kuva on vähintäänkin lämpöistä. Hahmoista löytää edelleen tiettyä muistumaa heidän aikuisrooleistaan, jolloin Repe on lievästi narsistinen, Väiski fiksu, Tasmanian tuholainen agressiivinen, etc., mutta kaikki on ymmärrettävästi pehmennetty siten ettei esimerkiksi tuo mainittu agressiivisuus yllä edes tyypillisten kaupoissa koettujen itkupotkuraivareiden tasolle, vaan on korkeintaan hellyyttävää halipusua, eikä siis adoptoitavaksi luovuttamista harkitsevaa. Se että pumpulimaisuudesta huolimatta hahmoista tunnistaa heidän luonteensa sellaisina jollaiseksi ne aikuisiälle kehittyvät on hyvä osoitus siitä kuinka lähtökohtana ei ole ollut vain pelkästään hyödyntää tuttujen hahmojen naamoja, vaan osoittaa että pahinkin eläinmonsteri (Tipi) on joskus ollut ainakin lähes viaton vauva. Lisäksi tunnistettavat hahmot jaksavat vetää vanhempien versioiden fanit heidän nuoruusvuosiinsa. Erityisen hyvä keino tässä siirtymässä vanhasta vauvaan (ts. benjaminbuttoksessa) on hahmojen äänien tuttuus, mutta sanavalintojen ja sävyn muuntaminen vauvamaisen sössöttäväksi (tosin ajoittain se ääni menee hahmoilla aivan liian kauas oikeasta).

Kokonaisuus on kuitenkin sen verran vahvasti suoraviivaistettua lastenkamaa, että vaikka siellä joukossa onkin mainio King Kong-viittaus niin kyllä Baby Looney Tunes jää kauaksi Pikku-Muppettien taakse siinä, että näistä jälkimmäinen onnistui yhdistämään tutun anarkisminsa vauvailuun ja teki siten itsestään isoille ja pienille soveltuvan, kun Baby Looney Tunes käytännössä hylkää itsestään täysin sen looneyn ja on siten oikeastaan vain vauvismia. Miellyttävää katseltavaa toki, mutta pitkälti harmitonta tapettia kun se voisi olla Banksy.

Levyllä on trailereita jostain jeesuspiirretyistä ja todella pelottavasta pääsiäispupunukkeanimaatiosta (The Easter Bunny is Comin' to Town, 1977), jossa tämä on ihminen:

Löytäisiköhän tuon pupukauhun jostain.

Tähdet: ***
Baby Looney Tunes