Ali Baba (Ali-Baba, 1991)

Ali Baba Lybeck on köyhä puunhakkaaja, mutta siitä männyt ja koivut saavat vain syyttää itseään. Mitäs menivät väärille hoodeille lowridaamaan.

Ali Baba on murheissaan kun ei voi tarjota vaimolleen enempää kuin slummiutumisen, mutta vaimoa ei köyhyys haittaa, sillä asiat voisivat olla huonomminkin: "voisimme olla kuolleita. Se olisi huonommin." Öö, okei.

Ali Baban veljellä Cassimilla toki olisi vaurautta jaettavaksi, mutta jos hän antaisi rahojaan pois niin silloinhän hänellä ei olisi niin paljoa jäljellä, joten hyväntekeväisyys on täysin poissuljettu asia.

Eräänä päivänä metsästäessään puita Ali Kebab huomaa ryövärijoukun vievän saaliinsa luolaan, jonka kivinen ovi avautuu vain sanomalla "seesam aukene" ja tätä keinoa käyttäen Ali Baba pääsee sukeltemaaan vääryydellä hankittujen kalleuksien sekaan. Otan vain vähän ettei kukaan huomaa ja niin Ali Baba voi nostaa perheensä elintasoluokitusta. Valitettavasti Cassim huomaa muutokset ja haluaa osansa rikkauksista. Mikä johtaa kuolemaan rosvopäällikkö Mustafan käsissä ja ymmärrykseen, että tieto salaisesta ryöväriluolasta ei olekaan kovin salainen. Kuka muu tietää missä Mustafa säilyttää saaliitaan, hän ansaitsee kuolla. Onneksi Albert Baballa on apunaan lampunhenki joka ampuu käsistään ilmeisesti niitä haamujengiläisten neutronifotonilasersäteitä.

"Don't cross the streams."

Askeleen verran parempaa animointia kuin Dingo Picturesin piirretyissä (tässä sentään hahmot jopa liikkuvat. Kuin rampautuneet etanat, mutta kuitenkin) ja samoin piirros on karvan verran tyylikkäämpää kuin esimerkiksi tuon mainitun yrityksen Leluelämää-mestariteoksessa, mutta verrattuna mihin tahansa liukuhihnalta napattuun ajatuksettomaan animaatiosarjaan (kuten jopa syvästi inhoamaani Prätkähiiriin) on Ali Baba selvästi heikkolaatuisempaa kamaa. Piirros on erittäin huolimatonta, kiireessä vasemmalla kädellä tehdyn näköistä, animointi on kiltisti sanottuna sympaattista ja taustat sekä väritys paintin ämpärityökalun voimannäytteitä. Siinä missä Prätkähiiret on rumaa sontaa ja mielikuvituksetonta älämölyä, niin sen jonkinlaiseksi puolustukseksi voi sentään sanoa sen, että se on kuitenkin niitä sarjoja joita pusketaan kerralla tarpeettoman suuri kasa jaksoja valmiiksi ja siten yhteen ei kuluteta enempää aikaa kuin on aivan välttämätöntä, kun Ali Baba taas on eräänlainen yksittäinen tv-elokuva, joka toki kuuluu sekin jonkinlaiseen sarjaan (International Family Classics), mutta on silti jotain jota ei ole tehty samanlaisena bulkkina ja tässä sentään on hyvä klassikkotarina taustalla. Joten miksi se vaikuttaa puhelinkeskustelun aikana tehdyltä räpellyspiirrokselta ja onnistuu kuulostamaankin yhtä keskittyneeltä, jolloin tuhannen ja yhden yön tarinaksi tämä versio on pelkkä Dread Centralin kanteen iskemä "scary as hell!"-kommentti, ja siten uskottava kuin Stubbin anteeksipyyntö. Tosin kuten sanoin, niin on Ali Baba ainakin hiukan Dingo Picturesin tuotoksia parempi, mutta se juuri tekee siitä myös huonomman. Mitä, mitä on tämä taika jota koetat loitsia? No katsokaas kun Dingon animaatioelokuvat ovat huonoja, todella huonoja. Niin huonoja, että ne ovat juuri siksi nautinnolista roskaa, eli niin huonoja että hyviä. Ali Baba on hieman taidokkaammin tehty, mutta se nostaa sen vain pelkän huonon asemaan ja täten siitä ei saa irti nautintoa edes siksi, että se olisi uskomattoman huono. Ali Baba on tylsä kaveri. Vähän niin kuin Juhani Palmun maalaukset.

Onneksi sentään dubbaus on sellaista, että ääninäyttelijät vaikuttavat väsyneiltä elämiinsä.

Ali Baba on sellainen harmiton aamupiirretty jonka antaa pyöriä taustallla kun on vielä liian väsynyt herätäkseen.

No, se hiukan huvittaa, että kannessa oleva Ali Baba onkin ilmeisesti jokin Disneyn Aladdinin irvokas velipuoli, kun itse elokuvassa Allan Baba on enemmänkin sukua tarkastaja Gadgetille.

Musiikki on aika kivaa etnishenkistä synahuuruilua.

Tähdet: *

Ali Baba