tiistai 9. syyskuuta 2014

City of Fear (2000)

Kulttuuritoimittaja Steve (Gary Daniels) vaihtaa käsityöt fistaukseen (ei, ei sillä tavalla) ja matkaa Bulgariaan kirjoittamaan juttua suuren maailmanparannusläpimurron kynnyksellä huojuvasta geenitutkijaystävästään. Perillä ilmenee, että tuo ystävä on murhattu, joten Steve haluaa tietää miksi ja tiedonkeruu tulee suorittaa nyrkein ja kengänpohjin. Kysyi Steve sitten mitä tahansa keneltä tahansa, niin mustelmia on edessä.
Kuka murhasi? = tappelu.
Miksi murhasi? = tappelu.
Paljonko kello on? = tappelu.
Tietenkin paikallisilla viranomaisilla on omat lehmänsä ojassa, kuten myös itämafialla joiden laskuun geenitohtori tehtaili superhuumetta ja mitä salaisuuksia ystävän hauta kätkeekään sisäänsä. No höh, väärän ruumiin tietenkin.

Niin tuttua itäeurooppatoimintaa, että on ihme etteivät Seagal ja Snipes tehneet cameoita. Onneksi sentään Sofia saa olla Sofia eikä Chicago, mutta muuten kyllä ihan sama slaavilaisuuden myyminen jenkkinä on maistettavissa, mikä on kieltämättä samalla tavalla kiusallista kuin esimerkiksi Markus Selinin tuotantojen samankaltainen pyrkimys tehdä härmästä murica. Hitto, jos kerran Van Damme tajuaa olla aina jokin Jacques McCartney, eikä suoraan Bob Roger, niin kun siitä ladatoiminnasta ei millään saada uskottavasti texarcanaa, niin olisivat vain suosiolla edes jotenkin omia itsejään, sillä etenkin nykyään keskieurotoiminnalla on yksi suuri etu verrattuna jenkkiversioihin ja se on se, että näissä lähitaisteluelokuvissa yleensä näytetään kamppailijat. Sama se vaikka koreografia paljastaa kuva kerrallaan katsottaessa (joo, minä teen niin) ohilyönnit ja kumi ei taivu teräkseksi vaikka kuinka maalattaisiin, niin ainakin itse toiminnan näkeminen on suuri plussa niihin hysteerisesti leikattuihin strobovaloin välkkyviin extremelähikuviin. Skrillex! Siispä jalat liikkuvat sujuvasti, draama kouristelee kuin suolattu etana ja yhdessä kohtauksessa pahis uhkailee sankaria salaattikerät käsissään.
Watch out we got a badass over here.

Sitten lopuksi vielä hieman narinaa hinnoittelusta.
Etsiessäni kuvaa tuosta salaattitaistelijasta satuin törmäämään Huuto-netissä myynnissä olleeseen City of Feariin ja luonnollisesti uteliaisuuttani halusin nähdä paljonko sen hintapyyntö oli ollut. Itse maksoin omasta vuokralta poistetusta versiostani tasan yhden euron ja voin rehellisesti sanoa elokuvan olleen hintansa väärti. Kenties kahdenkin euron. Mutta hei ihan tosi, miten joku (jonka nimen poistin kuvasta) kehtaa laittaa tälläistä kamaa myyntiin yli yhdeksällä eurolla, kun hyvä jos koko elokuvan budjettikaan on ollut niin suuri. 
Ja kyseessä on vieläpä myöskin näköjään vuokralta poistettu, eli ilmeisen käytetty versio.
Sanotaan ettei se tyhmä ole joka pyytää, mutta onneksi aina ostajatkaan eivät ole, sillä tuo ei näemmä mennyt kaupaksi.

Sori, mutta olen nyt niin kiukkuinen tuollaisesta, että pistän tähän vielä muutaman muun vielä räikeämmän ikävän esimerkin samaisen myyjän tuotteista (joista muuten yksikään ei ole mennyt kaupaksi).
Tahdon myös huomauttaa etten tunne kyseistä henkilöä tai ole tehnyt koskaan kauppaa hänen kanssaan, enkä täten ole millään mustamaalausmissiolla ja siksipä en myöskään linkitä tai paljasta nimimerkkiä. Kyseessähän voi olla vaikka kuinka mukava tyyppi, jonka ystävyys olisi maailman suurin kunnia, mutta tuollainen ahneus vain saa näkemään punaista.
Ai niin, oma käytetty (ei ex-vuokra) versioni Ragesta löytyi kirpparilta eurolla ja Blue Jean Cop oli marketissa vitosen (ja elokuvana aika hiton cool).

Tähdet: **
City of Fear

4 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Tuon Recoilin tulin ostaneeksi joskus kirppikseltä. Maksoi kokonaiset euron tuolloin. Tiedän sen siitä, että hintalappu on siinä edelleenkin kiinni... :D

Enempää en moisesta tuotoksesta olisi suostunut maksamaan...

...noir kirjoitti...

Minulla oli se aikoinaan kasettina ja maksoi ei mitään. Kyllä minä siitä olisin voinut ainakin sen euron maksaa siinäkin muodossa.

Occo kirjoitti...

Eihän tuo nyt ole vielä edes järjettömin hinta, mitä jotkut kysyy Huuto.netissä. Kunnon taivastelun aikaansaamiseksi koita vaikka hakusanaa OOP

...noir kirjoitti...

Ensimmäiset vaihtoehdot joita tuolla hakusanalla tulevat ovat kyllä aika maltillisia (tällä hetkellä esim. Freejack 4,50 €), mutta ylipäätään jos puhutaan out of print-elokuvista, niin se mikä ärsyttää on sen käyttäminen ihan selvänä tekosyynä nostaa hintaa. Tuolla Huudossakin myytävistä oop-leffoista aika harva on lopulta sellainen jonka saaminen edullisemmin on mahdottoman oloista, vaikka niitä ei ehkä nyt marketeista ja tavanomaisimmista nettikaupoista löydäkään. Videovuokraamoiden poistoleffoissa ja kirppareilta löytää useinkin juuri Purppuravirtojen ja Highwaymenin kaltaisia leffoja, vaikka ei nyt ehkä nimenomaan aina juuri noita mainittuja teoksia. Mutta pointti on se, että vaikka minäkään en ole törmännyt Freejackin herran aikoihin, niin kyseessä on elokuvia jotka eivät out of printillaan ole oikeasti vielä harvinaisia, jotta niiden hintaa saisi nostaa vain sillä perusteella. Oop-hakusanalla löytyy ensimmäiseltä sivulta elokuvia kuten Terminal Velocity, Unelmien sielunmessu, Collateral, Manaaja, The Matrix ja Unensieppaaja joita esimerkiksi löytää kirppareilta hyvinkin usein ja vieläpä nimenomaan noina samoina versioina. Niiden hintojen nostaminen pelkän oop-merkinnän avulla on masentavaa. Muutenkin olisi hyvä huomioida, että edes ajan saatossa kaikki elokuvat eivät kasvata rahallista arvoaan kuin korkeitnaan täsmäkeräilijän silmissä, koska ihan oikeasti, tänään ilmestyvä Gary Daniels-elokuva ei todennäköisesti eroa mitenkään aiemmin tehdyistä taikka myöhemmin valmistuvista, joten se oikeasti 10 vuoden päästäkin sama elokuva ja siten korkeintaan saman hintainen.

Yksi ärsyttävimpiä hinnoitteluja joita olen nähnyt oli kun kerran kirpparilla eräs koetti myydä aku Ankan-taskukirja 8 - 10 euron kappalehintaan ja ne olviat vieläpä ilmoituksen mukaan alennettuja hintoja. Jokainen kirjoista oli 2000-luvun julkaisu, ja osa vieläpä edelleen kaupoissa myynnssä olevaa tavaraa, eli eivät esimerkiksi mitenkään harvinaisia jotta kauppaa korkeampi hinta on oli sillä selitettävissä.
Toisaalta eräs toinen henkilö kävi S-marketista ostamassa Minimart-leluja 3,95 kappalehintaan ja vei ne suoraan kirpparille myytäväksi 5 euroa kpl.