lauantai 16. elokuuta 2014

Highlander (1986)

On 1980-luvun puoliväli ja Connor MacLeod (Christopher Lambert) muistelee elämäänsä joka alkoi jo vuonna 1518 Skotlannissa. MacLeodin ikääntyminen pysähtyi aikuisuuden koittaessa (arviolta 30 vuotiaana. Hei, myöhäinen murrosikä tai jotain), sillä hän hukkui skottiklaanien välisessä taistelussa ilkeän Kurganin (Clancy Brown) miekkaan ja heräsi kuolleista huomatakseen olevansa yksi maailmaa kansoittavista harvoista kuolemattomista. Kuolematon aina siihen saakka kunnes joku lajitoverista leikkaa pään irti varastaakseen hänen voimansa itselleen. Sillä vaikka näitä ikuisesti eläviä onkin tuntematon määrä, niin velvollisuuksiin kuuluu päättää niiden muiden vastaavien elontie, koska heitä voi olla vain yksi, eikä ainakaan myös kuolematon Kurgan anna MacLeodin olla hän. Taistelut jatkuvat siis nykyaikaan saakka ja kuolemattomien lukumäärä vähenee aina MacLeodin ja Kurganin kesken käytävään viimeiseen taistoon.

Highlander on taatusti yksi suurimpia kasariseikkailuelokuvia joita katsellaan jopa tarkoituksellisen tahallisesti ruusunpunalasien läpi, sillä mitenkään virheettömästä elokuvasta ei ole kyse (siellä esimerkiksi näkyy vaijerit jotka nostavat Lambertia, että hyvä luoja sentään mitä sielutonta moskaa!), mutta fiilis ja muistettavuus ovat niin korkealla, että puolueellisuus on tälläisten kohdalla enemmän kuin sallittua. Siivilävalaistus, iskevä rock (Queen), romanttinen tunnelmointi (Michael Kamen), ässätason one-linerit, simppelin tehokas idea kuolemattomista taistelijoista ja kaksi erittäin muistettavaa päähahmoa hyvin osuvilla roolituksilla. Mitä sitten jos valoleikit ja kuvaukset ovat aikansa yli-innokasta MTV-huumaa, ääniefekteissä ajaudutaan kerta toisensa jälkeen Chuck Jones-ylikorostukseen, Queenin musiikki saattanee aiheuttaa ajoittain samanlaista väärässä paikassa olevaa ikääntymistä kuin Princen vastaava Batmanissa ja osa niistä iskulauseista kuulostaa nykyään joltain parodialta itsestään (kuten tekee Highlander pintakoristeellisessa sarjakuvamaisuudessaan muutenkin), sillä heti kun näkee elokuvan alussa sen ensimmäisen kuolemattomien taiston parkkihallissa ja kokee energisen ylösnousemuksen, niin sen jälkeen kaikki silloin ja nykyään hassulta vaikuttava vain tukee sitä hitto tää on cool-tunnetta.

Edes Sean Connery muka-egyptiläisespanjalaisena ei vaikuta olevan laisinkaan väärässä paikassa. Tälläiset ja ranskis esittämässä skottia selitetään aika mainiosti kun poliisi kysyy hassusti puhuvalta MacLeodilta, että mistä hän on kotoisin: "lots of different places" ja silloin aksenttikin saa olla väärä, sillä vastaukseksi riittää "siksi".
Jos kuitenkin puhutaan tälläisenkin sarjakuvaseikkailun kohdalla jotenkin häiritsevistä epäloogisuuksista tai vastaavista, niin Kurganin makee mutta todellisuudessa epäkäytännöllisen heikolta vaikuttava koottava miekka ei siihen lukeudu, sillä tiedättehän,,, taikaa. Mutta se mikä on minua aina hieman häirinnyt on tämä kuolemattomien sisäinen nälkä, kohtalon vaatimus olla viimeinen heistä ja sen annetaan ymmärtää olla niin ohittamaton seikka, että vaikka Kurgania joka toisin kuin Conneryn Ramirez ja Lambertin MacLeod haluaa tappaa ei olisikaan, niin jonkun pitäisi silti olla viimeinen. Jos näin on, niin se hiukan ihmetyttää, että miksi Ramirez kouluttaa MacLeodia tietäen mahdollisesti heidän kahden olevan se viimeinen taistelupari. Luulisi hänen pikemminkin pysyttelevän poissa, jos ei suoranaisesti hyökkäisi kimppuun. Tämä itse asiassa voisi olla tarinallisesti kiinnostavampaa kuin kohtaaminen selvän pahan, eli Kurganin kanssa, sillä yli 2000 vuotta MacLeodia vanhempi Ramirez toimii opettajana todennäköisesti siksi, että on ehtinyt paremmin ymmärtämään ja hyväksymään kuolemattomuuden ehdot, jolloin kouluttaisi MacLeodia ei petollisuus tai vastaava mielessään, vaan reilun pelin hengessä. Ramirez nimittäin painottaa pariinkin otteeseen sitä, että voi olla vain yksi ja vaikka niin hän kuin MacLeod eivät sitä pelättyä kohtaloa haluaisikaan kokea, niin ainakin he voisivat kohdata toisensa kunnioittaen, tietäen sen olevan kuitenkin edessä. Tietenkään sellainen ei näin viihteellisen elokuvan puitteisiin sopisi ja jos se tarkoittaisi Kurganin ennenaikaista poistumista, niin mielummin annan sen hiukan kalvaa sisintäni, kuin kokisin sen menetyksen.

Lapsekas, mutta niin sairaalloisen viihdyttävä, etteivät edes akupunktio, antibioottikuuri ja ionisoiva säteily auta.

Niin mainio elokuva, että se piti ostaa kahdesti sen jälkeen kun aiempi kasettiversio kului loppuun.

Tähdet: ****
Highlander

7 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Pistän paremmaksi. VHS version lisäksi omaan kolmisen kipaletta dvd-versiota. Nuo kaksi, jotka sinullakin on ja lisäksi vielä Higlander Immortal Editionin.

There can be only one... yeah right :D

...noir kirjoitti...

There can't be only one

...noir kirjoitti...

Genesis does what Nintendon't

Jessus kirjoitti...

Oih, klassikko! Olen jo kerran kahlannut läpi koko "Highlander"- leffasarjan, mutta olen jo pitkään miettinyt tekeväni sen uudestaan.

...noir kirjoitti...

Aina silloin kun katson Highlanderin tulen yleensä katsoneeksi myös kakkososankin (vaikka en mene sitä tarinallisen sekasortoisuutensa vuoksi järin kehumaan), mutta muut osat jäävät aika syrjään.

Occo kirjoitti...

Kunnon tykittelyleffa, vaikkei olekaan Harjaniskan veroinen!

...noir kirjoitti...

Mikäpä olisikaan.