tiistai 31. joulukuuta 2013

Ah, Xmas eve. Another pointless day where I accomplish nothing

Palaisimmeko hetkiseksi viikon verran ajassa taaksepäin, eli jouluun. Minulla kun ei ole suuremmin tapanani esittää joululahjatoiveita, vaan yleensä saatan vain vastata lahjakyselyihin jotain kuten "villasukat tai jotain."
Toki minä pidän joululahjoista, aivan kuten kaikki muutkin, mutta samapa tuo. Nyttemmin kun jotain tekee mieli oli se sitten elokuva taikka nainen, niin sitä menee ja ostaa sen itse. Ei kun siis hetkinen...
No kuitenkin, jos ne toiveet kerran ovat vain jotain leffoja ja levyjä, niin eipä niitä siis tarvitse erikseen ehdottaa ostettavaksi. Yleensä vielä ongelmaksi muodostuu se, että kun valikoima on kasvanut niinkin suureksi kuin mitä se minullakin on, niin helposti saa lahjaksi jo hyllystä löytyviä. Seikka josta jotkut tuttuni ovatkin ajoittain olleet hieman ei nyt varsinaisesti murheissaan, mutta siltikin murheissaan kun saattaisivat mielellään ostaa sen elokuvan tai useamman, mutta eivät rohkene siinä pelossa, että se jo olisi vastaanottajalla entuudestaan. Kiitos äitini ehdotuksen tämänvuotisen joululahjan suhteen, ongelma tuli jollakin tavalla korjattua. Äitini kun sanoi haluavansa ostaa minulle ankkakirjallisuutta, mutta ei edes halunnut yrittää miettiä mitä minulta puuttuu ja yksinkertaisesti asetti hintarajan ja sanoi, että voisin ostaa sillä mitä tahansa kunhan se on ankkaturinointia ja sitten lasku hänelle.  Mainio ehdotus siinä mielessä, että se oli hieman kuin rahan antaminen, mutta ei niin persoonattoman oloista ja koska se oli rajattu Disney-tuotoksiin, niin siinä tuli juuri sitä mitä hän halusikin antaa. Tämä ajatus oli mielessäni kun parikin lähipiiriini kuuluvaa ihmisolentoa kysyi mitä mahtaisin haluta jouluna ja minä ehdotin, että hekin sanovat summan ja minä tilaan heidän laskuunsa elokuvia. Materialistisen nokkelana päätin vielä parin normihintaisen uutuuden sijaan hyödyntää erään nettikaupan vuosittaista varastontyhjennystä ja siten sain kasvatettua levyostosten määrän pikkuhinnalla naurettaviin mittoihin. Siten sain paikattua kokoelmani aukkoja tiettyjen elokuvien suhteen, tehtyä formaattipäivtyksiä, hankittua sellaista joista en itse olisi ollut valmis maksamaan mitään, mutta en myöskään halunnut muiden maksavat juuri mitään ja roskaa, tietenkin roskaa.
Luonnollisesti lahjojen joukosta löytyi myös ns. ulkopuolisia elokuvia, meditaatiomusiikkia, villasukkia ja kamaa, mutta tämän seuraavan valokuvasarjan myötä esittelen vain syystä tai toisesta joululahjoina vuonna 2013 saamani elokuvat. Niitä kun on muutama.

4 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

College Kickboxers, Retrogade ja tuo Dragon Fighter ovat kaikki aikasta oivallisia kökköilyjä. Löytyy meinaten yllättäen omastakin hyllystä. :D

Mutta mikä se on tuo Bruce Leen pätkä? Joku Green Hornettiin liittyvä juttu ilmiselvästi, kun kannessa Katokin mainitaan...

...noir kirjoitti...

College Kickboxerin ja Retrogradin olinkin nähnyt jo aiemmin, mutta Dragon Fighterista en ole laisinkaan varma. Kannen kyllä muistan nähneeni, mutta siinä oleva Dragonheartin lohikärmestä muistuttava otus sekoittaa muistikuvia. Samapa tuo, ilolla sen katson kuitenkin.

En ole vielä Fury of the Dragonia katsonut, mutta ymmärtääkseni se ei ole oikeasti varsinainen elokuva, vaan sellaista simuloiva tapaus jossa Green Hornetin jaksoja on leikattu uuteen uskoon.

Waltsu kirjoitti...

The Prestige on omasta mielestäni upea elokuva, mutta ehkä se johtuu siitä, että Nolan on mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaista ohjaajista

...noir kirjoitti...

Kyllä se on kaikkien mielestä upea elokuva. Tai ainakin syytä olisi.