Monille ihmiselle elokuvan kannessa oleva tieto siitä, että kyseinen teos pohjautuu tositapahtumiin on jonkinlainen laadun tae. Se on totta, ei kuvitelmaa. Mutta monet tositapahtumiin pohjautuvat elokuvat eivät katsoessa tunnu uskottavilta ja täten tositapahtumilta.
Kun katsot elokuvia kuten Amadeus, Walk The Line, Minun Elämäni, United 93, tai vaikkapa Matti, niin uskot kyseessä olevan totuuden. Miksi sitä mennä kyseenalaistamaankaan.Tietenkin niidenkin kohdalla ymmärrät että elokuvantekijät ovat korostaneet viihdetarkoituksessa tiettyjä osa-alueita, mutta siltikin, ne ovat totuudenmukaisia. Edellämainittujen kaltaisten elokuvien kohdalla voit nähdä, kuinka niitä tehdessä on asiaan paneuduttu ja joku ainakin on uskonut tekevänsä jotain todellista.
Sitten on niitä tositapahtumiin pohjautuvia elokuvia, joihin et usko pätkääkään. Sellaisia kuten Itämeren Arvoitus, joka tuntuu sotivan kaikkea sitä vastaan mitä olet lukenut ja kuullut Estonia-turmasta. Nämä ovat elokuvia jotka ovat ottaneet vain lööpin aiheekseen ja tehneet sitten mitä vain ovat päähänsä saaneetkaan. Kyseessä voi hyvinkin olla erittäinkin viihdyttävä elokuva, mutta niiden todellisuuspohjan kanssa taas on niin ja näin. Voidaan tietenkin sanoa, että jos et ole itse ollut todistamassa todellisuutta, niin on sinun tehtäväsi todistaa joku Itämeren Arvoitus valheelliseksi. On kuitenkin helppo uskoa, että Itämeren Arvoituksen suhteen, maininta tositapahtumiin perustumisesta on vain mainoslause jolla elokuvaa myydään. Sillä sehän on totta, ei kuvitelmaa.
Tyttö Kellarissa aiheutti ennen katsomista samankaltaisia ajatuksia kuin Itämeren Arvoitus. Sen pitäisi olla totta, mutta se tuntuu valheelliselta. Elokuvan kansikin antaa ymmärtää että nyt liikutaan jossain american gothicissa, sivutaan maailmoja jonka todellisuusarvo on sama kuin Uhrilampaat/Texas Chain Saw Massacre. Kannen puffiteksti on vain omiaan korostamaan elokuvan Buffalo Billismia: ”Shokeeraava totuus itävallan pahimmasta psykopaatista ja hänen uhristaan.”
Tyttö Kellarissa on siis elokuvaversio Natascha Kampuschin kidnappauksesta.
Koska Kampuschin tarinaa on vatvottu medissa riittämiin ja se todennäköisesti on Tyttö Kellarissa-elokuvan katsojille jokseekin tuttu, niinpä en rupea sitä tässä toistamaan.
Kampuschin tarinan suuri mediahuomio on johtanut siihen, että siitä on kertynyt minunkin tietoisuuteeni suuri määrä informaatiota ja tämän vuoksi odotukseni elokuvan suhteen ovat jo etukäteen skeptiset. Päätin kuitenkin että katsoessani elokuvaa, en katso sitä nimenomaan Natascha Kampuschin tarinana, vaan kidnappauselokuvana, jonka päähenkilö on enemmänkin anonyymi kuin Kampusch. Ja päätin myös että pidän elokuvan kannalta plussana sitä, että se on tehty kauhugenreen. Koska valtaosa ns. tositapahtumiin pohjautuvista elokuvista on draamapainotteisia, niinpä kauhugenreen tehtynä Tyttö Kellarissa saattaa kuvastaa draamaa paremmin niitä tuntoja joita elokuvan tapahtumat ovat todellisuudessa päähenkilössään synnyttäneet.
Joten minkälainen elokuva Tyttö Kellarissa on?
Kauhuelokuvana Tyttö Kellarissa ei ollut ensinnäkään pelottava ja se ei todellakaan ollut hyvästä tämän asian kuvaamisessa. Toisaalta elokuva oli niin aneeminen kauhuelokuvaksi, että se tuntuu väärältä genremääritykseltä sille. Se sisältää kuitenkin kaikki halpiskauhuelokuvan kliseet. Väläytellään valoja, annetaan kameran täristä, musiikkina hirveää meteliä (koska kova äänihän meitä pelottaa kovin) ja tietenkin elokuvan pahis on maaninen sekopää jonka äänenopettajana on toiminut Saw-elokuvien Jigsaw. Koska kyseessä on kuitenkin tositapahtumiin pohjautuva elokuva, niin kysyttäessä ohjaaja varmasti väittäisi luonnonvalon ja kömpelön käsivarakuvauksen olevan tietoista ja tuomassa dokumentaarista otetta elokuvaan. Todellisuudessa elokuvan aneeminen valaistus ja huono kuvaus ovat vain osoitus budjetin pienuudesta ja siitä, että rahan puute ei ole kasvattanut vastaavasti tekijöiden mielikuvitusta rahan puutteen korvaamiseen.
Yksi hyvin hämmentävä seikka elokuvassa on se, että valtaosa elokuvan kerronnasta esitetään kertojaäänenä joka kuulostaa teiniangstisen tytön päiväkirjavuodatuksilta. Jos kyseiset päiväkirjavuodatukset olisi kirjoitettu paremmin ja niiden kertojaääneksi olisi valittu karismaattisempi ääni, niin se olisi saattanut olla hyväkin ratkaisu, tuomassa näkökulmaa päähenkilön pään sisältä.
Tyttö Kellarissa on elokuva joka ei anna katsojalleen muuta kuin ajatuksen siitä, että ”olisi pitänyt katsoa jokin muu elokuva.” Tämä on äärimmäisen ruma visuaalisesti, äärimmäinen löysä näyttelemiseltään ja äärimmäisen välinpitämätön ohjaukseltaan. Olen aivan varma, että tämän elokuvan tekijät ovat ajatelleet vain rahastaa Kampuschin tarinalla, eivätkä oikeasti kuvata sen todellisuutta.
Entäpä sen todellisuuden laita?
Kyllä Tyttö Kellarissa on tunnistettavissa Kampuschin tarinaksi, mutta uskoisin että vain silloin jos entuudestaan tietää tositarinan. Jos ei ole kuullut aiemmin Kampuschista, niin Tyttö Kellarissa vaikuttanee vain joltain geneeriseltä roskakauhulta, ilman todellisuuspohjaa.
Natascha Kampusch varmasti tunnistaa elokuvasta itsensä ja kidnappaajansa, mutta kuinka uskottavina hän niitä kuvauksia pitää, onkin varmasti eri asia. Sillä ainakin minun silmissäni Kampusch itse kuvataan ääliöä, jonka ympäristö on täynnä vain kuolaavia sekopäitä. Olivat he sitten sukua tai eivät. Kun sanoin että Kampusch kuvataan ääliönä, niin tarkoitan että vaikuttaa elokuvassa henkilöltä jota olisi juuri lyötä paistinpannulla päähän ja hänen päänsä ympärillä lentelisi pikkulintuja ja tähtiä. Ohjaaja on varmastikin tarkoittanut tuolla, että elokuvan tyttö olisi viaton ja herkkä, eikä Hessu Hopo.
Jotain kertonee elokuvasta myös se, että ensimmäisen kerran kun elokuvaa katsellessa ajattelin että ”tämä on varmaa kohta lopussa” oli elokuvaa kulunut alle 20 minuuttia. Tuossa ajassa elokuvan koko tarinakaari oli jo käyty läpi ja sen jälkeen oli jäljellä tunti paikallaan pysymistä.
Jos olet videovuokraamossa ja puntanoit valitako Tyttö Kellarissa, vai se toinen kädessäsi oleva elokuva. Valitse se toinen. LUOJAN TÄHDEN, VALITSE SE TOINEN!
Tyttö Kellarissa
Tähdet: ~
...NOIR
10 kommenttia:
Tästä tekstistä heräsi parikin ajatusta. Ensinnäkin se kuinka paljon tuo totuuden ja fiktion kanssa pelaaminen näkyy myös uutisissa. Uutisissa vedotaan aina sananvapauteen ja siihen, että kansalla on oikeus tietää, mutta ei keskitytä totuuden ja tärkeän tiedon etsintään vaan tehdään dramaattista sosiaalipornoa ja sylkäistää aihe loppuun asti käsittelemättömänä kun se ei enää yleisö kiinnosta. Lisäksi alkoi naurattaa kun yleensä tulee ensin se totuus ja sitten se fiktiivinen elokuva, mutta ne jotkin venäläiset menivätkin väittämään Titanic elokuvista otettuja pätkiä omaksi tutkimusmateriaalikseen.
Täysin samaa mieltä. Itseäni ärsyttää kuitenkin eniten se, miten valheellinen leffan kansien kaikki tekstit ovat. Niistä saa täysin väärän kuvan leffan juonesta ja tunnelmasta. Voisi sitä edes selittää takatekstiin totuudenmukaisen esittelyn, vaikka haluaisikin tunkea sloganeihin dramaattisia mainoslauseita. Takateksti ei tässä tapauksessa kuitenkaan vastaa todellista sisältöä millään muulla tasolla, kuin uhrin iän suhteen kidnappauksen tapahtuessa. Tää on taas niitä leffoja jotka tosiaan toivon, etten olisi nähnytkään. Harmi, etten lukenut tätä kritiikkiäsi ennen ku huomasin leffan vuokraamossa. onneksi oli bonuskerta, eli sain kaksi yhden hinnalla. Voin ajatella, että se kummasta maksoin, oli tuo toinen leffa.
Nyt joutuu myöntämään että harmi etten lukenut tästä elokuvasta ennen vuokraamista. Itse jaksoin 11 minuuttia ja tsekkasin sitten imdb:stä mitä loppu pitää sisällään: pelkkää paskaa.
On kyllä pakko sanoa ett' oli ihan sanonko mistä toi leffa.Torkahdin jo alkumetreillä.Ja kaveri kehtasi väittää et kyl se oli hyvä.Mitenköhän ees siinä lopussa kävi?Kun ei kaveri suostunu kertomaan
FUTUREFILMILLÄ ON AINOASTAAN PASKOJA ELOKUVIA.MASSAKAMAA JOITA SAA/LÖYTÄÄ KAUPOISTA 1€ KIPALE.
Hyvä anonyymi, et halua tietää miten Tyttö Kellarissa päättyi. Luota minuun, et todellakaan halua tietää siitä yhtään sen enempää kuin jo tiedät. Sillä jos tieto lisää tuskaa, niin Tyttö Kellarissa on on jo ajatuksena pelkkää kidutusta.
Btw. Future Film on julkaissut Texas Chain Saw Massacren ja Romeron zombietrilogian, joten ei mennä nyt ihan niin pitkälle että sanoisimme Futurella olevan vain pelkkiä paskajulkaisuja kontollaan.
Vaikka Tyttö Kellarissa nyt onkin anteeksiantamaton virhe.
Voi kauhistus.Kaveri kehu tänään et oli ostanu eilen tuon leffan siis se mun kaveri joka väitti et toi on hyvä.Käski mut kattoon uudestaan sen ja sanoin että mieluummin raastan aivoni pois höylimellä kuin katson tuon nukuttavan elokuvan jonka kerran yritin katsoa,mutta torkahdin.
Juuri tuollaiset futurefilmin tusinaelokuvat on niin huonoja että ei rajaa.
Sain samaiselta ystävältä lahjaksi yhden futurefilmin elokuvan jonka pistin heti kirpparille koska vaikutti niin kököltä
Kirpparista puheenollen.
Päälle viikko sitten olin ystäväni kanssa eräällä kirpparilla, jossa hän sitten huomasi myynnissä läjän kauhuelokuvia ja tästä läjästä hän oli ottamassa itselleen kaksi mielestään mielenkiintoisen oloista elokuvaa (Green River Killer ja Black dahlia.)
Kun mainitsin että nuo elokuvat ohjasi Ulli Lommel, eli samainen mies joka on vastuussa tästä Tyttö Kellarissa-oksetuksesta, pisti hän luonnollisestikin elokuvat takaisin hyllyyn vastenmielisyyden tuntein.
Juu.Tuo Black Dahlia ei ollut erityisen hyvä.Minä hullu ostin sen talvella,en pystynyt kauaa katsomaan kun oli jotenkin niin "ällö".Hyi Josh Harnettia kun tollaseen suostu näytteleen.
Huutonetissä on noita futurefilmin kökköfilmejä pilvin pimein.
Mutta mieleen on jäänyt eräs elokuva joka oli suorastaan sadistinen ja niin huono idea.Se oli se Scooter(en muista oliko toi nimi nyt oikein) ja se Mikey elokuva oli kanssa pohjanoteeraus
Tuo Josh Hartnettin heikentämä Black Dahlia on eri elokuva ja vaikka se on hivenen parempi kuin Lommellin niin mitenkään kehuttava se ei todellakaan ole. Erityisen masentavaksi Hartnettin Black Dahlian tekee se, että sen on ohjannut Brian DePalma, joka sentään on urallaan tehnyt useammankin erinomaisen, jos ei jopa loistavan elokuvan ja hänen ei pitäisi huonoimmillaankaan olla aivan noin huono kuin mitä Black Dahlia osoittaa. No, ainakin pidin sen elokuvan musiikista.
Lähetä kommentti