Menestyksekäs, vainoharhainen ja näistä jälkimmäisen seurauksena agressiivisuuteen altis hammaslääkäri Alan Feinstone (Corbin Bernsen) haluaa vain kaiken olevan tip ja top, puhdasta ja kaunista. Näin ollen pöpökammoinen tohtori alkaa menettämään otettaan todellisuudesta kun huomaa vaimossaan poikabakteereja jotka eivät ole häneltä itseltään lähtöisin, vaan naapuruston muitakin vaimoja hoitelevalta allashuoltajalta. Mädännäisyys on siis porattava pois. Puukkokin kelpaa. Eikä uhrinkaan välttämättä tarvitse olla vaimo taikka hänen salarakkaansa.
Hammaslääkäri on niin tuttu ja arkinen asia, mutta silti jotain jonne ei kukaan halua ja siten sen aiheuttama luonnollinen pelko on tosiaan hyvä aihe kauhuelokuvalle, ja suurimmalta osin Brian Yuznan ohjaustyö onnistuukin olemaan eräänlainen hammashoidon Tappajahai. Toisin sanoen jos kokee jo epäterveelliseksi luokiteltavaa pelkoa hammaslääkäreitä kohtaan, on tämä elokuva varmasti erityisen tuskallista katseltavaa ja saattaa hyvinkin pitää huolen siitä, että mielummin antaa hampaansa mädäntyä suuhun kuin hakee apua niiden hoitamiseen. Siksipä Hammaslääkäri-elokuvan kauhistuttavimmat hetket eivät ole sen shokeeraavimmat vaan ne jotka vaikuttavat normaalilta ja kääntyvät pikkuhiljaa painajaiseksi eli toisin sanoen kohtaukset joissa tohtori aloittaa työnsä tavallisesti, mutta kesken hammaskiven irroittamisen antaa ajatustensa harhailla suuttumuksen puolelle ja projisoi sen tunteen potilaaseen. Tottakai kun kyseessä on Yuzna niin hirveän hienovaraisena ei Hammaslääkäri pysyttele ja siten ajoittain päädytään aikamoisiin mustan huumorin säestämiin ylilyönteihin, vaikkakaan aivan naamaa perseessä ei näekään. Onnistuneesti nämä kylläkin pidetään sellaisissa yhteyksissä joissa ollaan uppouduttu tohtorin aivoituksiin ja voidaan täten lukea osaksi miehen harhoja. Henkilökohtaisesti pidän silti parempana sitä, että oltaisiin pysytty minimalistisempana ja siten peloteltu enemmän sellaiselta joka tuntuu oikeassakin elämässä mahdolliselta. Hammaslääkäri toki pitää kyllä huolen heti ensiminuuteillaan siitä, että tämän elokuvan tohtori on vaarallinen sekopää ja on sitä jo ennen kuin kilahtaa saadessaan selville vaimonsa tekevän huorin.
Hammaslääkäri on aika samanlainen elokuva kuin Isäpuoli (1987), joissa molemmissa siis on mieleltään epävakaa päähahmo jolla on tietty idealistinen näkemys elämästä ja vie halunsa ylläpitää sitä äärimmäisyyksiin. Hammaslääkäri on ammatti-imagonsa vuoksi jotain joka jo itsessään on tarpeeksi, jolloin raflaavuus ei olisi tarpeen, mutta se olisi edellyttänyt kärsivällisempää ohjaajaa ja mitä ilmeisemmin mahdollisuutta antaa tälle nimenomaiselle ohjaajalle keskittymisrauha. Tarinat kun kertovat alimitoitetusta budjetista, jatkuvista uudelleenkirjoituksista ja tuottajista jotka hengittivät niskaan.
Aika tai kenties pikemminkin yllättävän hyvin tämä toimii näinkin, mistä suuri kiittäminen aiheen ohella pääosassa kaikkensa antavaa Corbin Bernsenia, joka tekeekin roolista niin sanotusti omansa. Minua vain silti vaivaa se kuinka liian nopeasti eli heti osoitetaan hammaslääkärin olevan tyypillinen psyko, se miten Yuzna tapansa mukaan väenväkisin haluaa mukaan makaabereja mustan huumorin hetkiä ja se kuinka tohtorin henkilökunta on liiankin selvillä pomonsa sekopäisyydestä, mutta kuittaavat asiat olankohautuksella. Lopetuskin sortuu aikamoiseen kiirehtimiseen, aivan kuin kakkahätä silloin kun kotiovi on edessä.
Kärsimättömyyden tunne aiheuttaa kyllä sen plussan Hammaslääkärille, että ainakin aika kuluu nopsaan.
Tämä julistemalli on paljon ahdistavampi kuin tuo kasettiversiossani oleva:
2 kommenttia:
Olinpa täysin unohtanut tämän elokuvan olemassaolon! Ei tosin ihme, koska kyseessä ei varsinaisesti taida olla mikään ajaton mestariteos. Toisin luulin elokuvan ilmestymisaikana, jolloin ei vielä ikä riittänyt minkään kiinnostavan vuokraamiseen. Mieleen palasi ihmeen terävä muisto jälleen yhdestä kerrasta videovuokraamon kauhuhyllyllä, jossa kaihoisasti hypistelin juuri tämän elokuvan koteloa (kenties omien karmeiden oikomishoitokokemuksieni innoittamana).
Tuossa tätä katsoessani mietinkin, että miksiköhän Hammaslääkäri ei jatkunut kakkososaa pidemmälti, kun kuitenkin varsinkin kauhun ystävät tuntuvat muistavan sen olemassaolon varsin hyvin ja kyseessä tosiaan oli vuokraamoiden perusvalikoimaan kuuluvaa kamaa. Eihän tämä nyt mikään Elm Streetin kaltainen iso juttu ollut, mutta vertautuu mielestäni hyvin Isäpuoli-elokuviin ja se sentään sai osakseen kaksi jatko-osaa sekä remaken. Tuossahan siis olisi jotain 10 vuotta sitten ollut mahdollisuus herättää hammashoito uudelleenversioinnin myötä, kerran kun kaikki muutkin kauhuleffat saivat sellaisen mahdollisuuden.
Ilmeisesti Brian Yuzna on kuitenkin jo vuosia koettanut saada jonkinlaista henkistä jatko-osaa aikaiseksi, tällä kertaa vain siirtäen Corbin Bernsenin plastiikkakirurgiksi.
Lähetä kommentti