sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Varokaa sheriffiä (Support Your Local Sheriff!, 1969)

Pieni villin lännen kaupunki Calender on kultakuumeen kourissa ja koska siitä haluavat osansa myös he jotka eivät vaivaudu hakkua heiluttamaan taikka sellaisia palkkaamaan on avuksi saatava sheriffi joka ei pelkää maalitauluna olemista. Sopivasti paikalle ratsastaa Jason McCullough (James Garner) joka hänkin mieluusti ottaisi kullasta osansa, mutta ei tekemällä ns. oikeita töitä taikka varastamalla ja hän näkeekin sheriffin virassa olevan mahdollisuuden päästä mahdollisimman vähällä: kunhan vain vain antaisi auktoriteetin tehdä työt. Upouusi toimistokin on käytössä. Ihan kahdella sellillä! Joskaan niissä ei ole kaltereita, mutta eihän sitä voi kaikkea saada. Ja jos pakko on liata käsiään niin onneksi Jason on pyssytaituri vailla vertaa.
Kun Jason pidättää paikallisen häirikköperheen nuorimman pojan Joen (Bruce Dern), koetetaan häntä saada vapautetuksi monin yrityksin ja aina sheriffi voittaa silkalla nokkeluudellaan taikka kyvyllään käyttää revolveria. Tämä alkaa tuntumaan jo työltä eikä se miellytä Jasonia.

Varsin mainio lännenkomedia joka tuo mieleen jonkinlaisen Maverick-televisiosarjan ja Mieletön, mieletön maailma-elokuvan yhdistelmän, jossa mukana on siis jälkimmäisestä tuttua farssia kollektiivisesta käyttäytymisestä sekä samankaltaista ketjureaktiomaista slapstickia (tosin hieman pienemmässä mittakaavassa) ja Maverickin näsäviisastelevaa veijarikomediaa, johon ymmärrettävä syy löytyy lajityypistä ja tietenkin James Garnerista itsestään. Suurin osa löytämistäni julisteista tukeekin elokuvan komediallisuutta, jolloin tämän seuraavan kuvan perusteella sen katsoneet saattoivatkin yllättyä... positiivisesti toivon:
Ihan hieno maalaus, ei siinä mitään. Kuitenkin hyvin kaukana sisällön lempeästä ja leikkisästä maailmasta. Jeff Alexanderin säveltämä musiikki vieläpä korostaa näistä jälkimmäistä, sen ollessa enemmän kuin vähemmän sellaista jota olettaisi kuulevansa vaikkapa Tom & Jerry-animaatioissa (tiedättehän, sellaista tehostemaista kuten pianon pimputus osoittamaan hahmon hiipimistä taikka kipittämistä).

Kyseessä on aika mukava koko perheen katseltavaksi sopiva komedia, mutta sisällöltään sen verran heppoinen ettei se tee kunnollista vaikutusta. Kaikki on tosi kivaa ja se toki on ihan kivaa, mutta ei sen enempää, jonka vuoksi olisi kovasti kaivannut hieman lisää sisältöä pitämään energiaa yllä. Ei niinkään synkempää tunnetta, tms., vaan vitsien ja hauskojen tilanteiden määrää olisi kenties kannattanut kasvattaa, sillä nyt vaikka ne ovatkin parhaimmillaan erittäin veikeitä niin lopulta niitä on aika harvakseltaan ja kun pituuttakin on vain 90 minuuttia on se aika epätoivottavaa pitää näin paljon taukoja hauskojen tilanteiden välillä.

Tähdet: ***

Ei kommentteja: