perjantai 6. maaliskuuta 2020

Medusan perintö (The Bourne Legacy, 2012)

Salainen supersotilasohjelma johon muun muassa Jason Bourne (valokuvacameoiva Matt Damon) ehdollistettiin on vuotamassa julkisuuteen, joten valtio pyrkii hautaamaan koko projektin. Näin ollen jokaisen superagenttisotilaan voimapillerit vaihdetaan myrkkysellaisiin ja kunhan he ovat kuolleet pois ei enää ongelmia olisi. Yksi heistä, Aaron Cross (Jeremy Renner) koetetaan jopa räjäyttää, mutta jostain syystä se ei sovi miehen suunnitelmiin. Pakosalla ja ilman mielenhallintalääkkeitä Aaron rupeaa ymmärtämään, että kenties agenttifirma jolle hän työskentelee ei olekaan kaikkein luotettavin taho ja ehkei siten myöskään uravaihdoksessa ole suuremmin muita vaihtoehtoja kuin hauta. Tappolistalle päätyy myös niiden lääkkeiden parissa toimiva tohtori Marta Shearing (Rachel Weisz) ja nyt yhdessä Aaronin kanssa he pakenevat ja välillä tappelevat pahojen agenttien kanssa.

Kolme aiempaa Bourne-elokuvaa olivat tasalaatuisen onnistuneita toimintajännäreitä, mutta suosiostaan huolimatta Matt Damon katsoi olevan aika keskittyä muuhun kuin toistamaan samaa roolia neljättä kertaa ja tilalle astui Jeremy Renner, koska varmaahan oli ettei näin tehokasta lypsylehmää jätettäisi kuivumaan. Legacy tarttuikin ihmisten lompakoihin kuin Bruce Quintin veneeseen ja jälleen oli aika selvää, että sarja ei tulisi tähänkään päättymään.
Kuitenkaan ihan nikottelematta ei Legacya otettu vastaan ja vaikka se ei pääosaesittäjänsä vika ollutkaan, tuntuivat monet keskittyvän kritiikissään Jeremy Renneriin ja siitäkin huolimatta kuinka Renner ei edes esittänyt Bournea ja nimeä käytettiin enemmänkin markkinointitarkoituksessa oli hän ilmeisesti väärä Bourne, minkä vuoksi Legacy ei ollutkaan ns. aito Bourne-elokuva ja siksi kaivattiin oikeaa shittiä pyttyyn. Legacy sai siis niin sanotun ristiriitaisen vastaanoton ja ilmeisesti sikana rahaa ei ollut tarpeeksi sikana jotta samalla tiellä oltaisiin jatkettu, minkä vuoksi Matt Damonille tarjottiin sikana rahaa ja hän palasi muutamaa vuotta myöhemmin ihan sikana Bourneksi.
"We have ridden that horse as far as we can." Sanoi Matt vuonna 2007.
Joskaan näin jälkikäteen katsoen se ei muuttanut mitään, koska elokuvasarja pysyi sivuraiteestaan huolimatta tasavahvana ja IMDb-arvosanojen perusteella saatettiin jo se kaikkein korkein piste saavuttaa ennen Renneria:
The Bourne Identity 7,9
The Bourne Supremacy 7,7
The Bourne Ultimatum 8,0
The Bourne Legacy 6, 7
Jason Bourne 6,6
Viimeisinkin oli kaupallinen menestys, että otetaan varauksella se termi viimeinen. Joten ehkei sarja palaa enää Damonin kuudennella osalla eikä Renner toista vastaavaa rooliaan jossain The Bourne Sidekickissa, mutta kenties reboottaus jonkun uuden, nuoremman muksun kera on horisontissa: The Bourne Junior.
Ihan tarpeeksi hyvä.

Legacy on ihan kuin mikä tahansa aiemmista Bourneista, että edelleen ollaan yhtä tasalaadukkaan toimintajännärin parissa. Näyttelijäkaarti on nimekäs ja vahva, toiminta on harkitun tyylikästä ja teksti mietittyä. Legacy on myös varsin onnistuneesti sidottu samaan maailmaan aiempien Bournejen kanssa ja ajallisesti se tapahtuukin kulkien kahden edellisen rinnalla. Sidosta vahvistavat monet aiemmista tutut näyttelijät ja toistuvat maininnat niiden tapahtumista. Vastaavasti tämä yhdessäkulku saattaa osoittautua myös ongelmaksi, sillä jos ei ole edellisiä osia nähnyt niin osa sivujuonista (ts. pääbournismi) ei kenties merkitse mitään ja ne nähneille useat maininnat edellisistä elokuvista voivat muuttua vertailevaksi rasitteeksi, ja tämä jälkimmäinen koskee etenkin heitä jotka haluavat nähdä pääosassa Matt Damonin. Se vertaileminen ei ehkäpä helpotu kun huomaa juonen olevan muistinmenetystä lukuunottamatta pohjimmiltaan sama: superagentti rupeaa ajattelemaan omilla aivoillaan ja valtio haluaa hiljentää hänet sekä kaikki jotka sekaantuvat asiaan. Siihen päälle sitten kylmän sininen filtteri ja jatkuvassa levottomassa liikkeessä oleva kamera, niin ei se ihme olisi jos koko ajan odottaisi Damonin ilmaantuvan kuvaan ja siihen toiveeseen kiinnijäädessään samankaltaisuus voi olla haitaksi. Vastaavasti kaikki kuitenkin toimii hyvin ja jokainen tekee varmaotteista työtä, että vaikka Legacyn tarpeellisuus ei ehkä ole kaikkein suurin ja se olisi ihan yhtä hyvin voitu julkaista eri nimellä, ollen vain bournemainen kilpailija, kopio siitä, on se kuitenkin erittäin toimiva elokuva. Ainoa varsinainen harmistus lienee se, että kolmen Bournen jälkeen Legacy päättyy oikeaan loppuun kun Jasonin kohdalla oli selvämpää ettei todellinen vapaus ole laisinkaan varmaa ja parhaimmassikin tapauksessa joutuu katselemaan ainaisesti selkänsä taakse. Tämä aiheuttaa Legacylle myös väkisin pientä välityön makua sillä Bourne-maailmassa voi kyllä juosta, mutta ei ehkä päästä perille. Legacy on siten vain yksi bournemaisuus lisää ja ihan hyvä niin, että en minä valita. 

Tähdet: ***(*)

Ei kommentteja: