torstai 19. joulukuuta 2019

Vamppyyrien yö (Fangs, 2002)

Kannessa lukee "Veristä Toimintaa!" lähes yhtä isolla fontilla kuin itse elokuvan nimi ja jos se ei ole merkki laadusta niin mikä sitten muka on?

Pikkukaupungissa sattuu kuolemantapauksia joita tutkimaan ryhtyy poliisi Ally (Tracy Nelson) joka on ihan suurkaupungista saakka, että kyseessä on pala kakkua. Vai onko, sillä luonnontieteellisen museon professori oli ennen kuolemaansa hieman turhankin innostunut lepakkotutkimuksestaan kun loi niistä veren- ja lihanhimoisia murhakoneita (siis, kyllä ne edelleen ovat eläimiä eivätkä mitään kyborgeja) ja kuinka ollakaan, raivoisat nahkasiipihirviöt eivät diggaileet häkeissä hengailusta vaan halusivat vapauteen syömään tuoreita ihmisiä. Apuun siis tarvitaan eläimiin erikoistunut ammattilainen joka sitten on eläinlääkäri John (Whip Hubley) ja arvaattehan että vaikka hän kinastelee kovastikin Allyn kanssa tulee heistä vääjäämättä pari.
Lepakot suorittavat lihansyöntimurhansa turhankin suunnitelmallisesti, joten selväksi käy jonkun ohjailevan niitä ultraäänimanipulaattoriaparaatillaan ja kenties se joku on heti alussa tosi rosmoksi osoitettu ahne kiinteistövälittäjä Carl (Corbin Bernsen)? Ei, ei ole.

Tuo alussa mainitsemani toteamus Vamppyyrien yön olevan "Veristä Toimintaa!" saa vastaavanlaista jatkoa takakannen juonikuvauksessa ja pyöritteli kantta mihin suuntaan tahansa ja luki tekstejä etu- taikka takaperin niin kaikkinainen kuvaus on, että vaikka nyt kyseessä saattaakin olla B-kauhistelua niin kyseessä olisi ns. vakavaa sellaista. Tai no, vakavaa ja vakavaa, mutta siis ainakin sellaista jossa annetaan ymmärtää mahdollisen koomisuuden olevan tahatonta. Sitä se ei ole, sillä kyseessä on aivan tarkoituksella kauhukomedia ja sitä samaan tapaan kuin vaikkapa Araknofobia, Gremlins taikka esimerkiksi Väristyksiä ovat, eli pyritään pitää pelottelut tasapainossa hauskuuden kanssa eikä kummankaan asemaa tarkoituksella aliarvioida. En kyllä nostaisi Vamppyyrien yötä lähellekään edellä mainittujen tasoa, mutta vaikka dialogi, hahmot, tarina, ohjaus, etc. eivät ole yhtä muistettavaa ja onnistunutta niin on tälläkin hetkensä joista huomaa, että vähän terävöittämistä ja kenties asema olisi ollut korkeammalla. Ei kyllä edelleenkään Gremlinsissä, mutta lähempänä. Esimerkiksi Nelsonin ja Hubleyn naljaileva dialogi on ajoittain varsin mainiota joten kyllä tämän parissa viihtyy hyvin ja harmitteleekin kenties eniten sitä kuinka ehkäpä ajanpuutteen, budjettirajoitusten taikka kykyjen vajavaisuuksien vuoksi kaikki tuntuu jäävän liiaksi puolitiehen, sillä katsomisen aikana olisi halunnut sen olevan parempi koska se olisi voinut ollakin sitä. Siispä ihan hyvä demo, ei lopullinen viimeistelty julkaisu.

Tähdet: ***

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

On aika nannaa tuo leffan suomennos, kun sana "vampyyri" on pitänyt muovata yhdellä ylimääräisellä p-kirjaimella muotoon "vamppyyri".

...noir kirjoitti...

Kuten Vamppyyriritari. Joka sekin on kauhukomedia.

Tettä tajua kirjoitti...

Ja Vamppyyrit yössä elikkä Nightlife vuojelta yheksänkymmentä

...noir kirjoitti...

Sääli etteivät Vamppyyrien yön tekijät ymmärtäneet nimetä elokuvaansa kahdella ännällä: Fanngs.