Prostituoitu on murhattu ja pääepäiltynä on perintörahoilla loikoileva Wayland (Tim Roth). Tutkimusta johtavat kytät Phillip (Chris Penn) sekä Edward (Michael Rooker) ovatkin vakuuttuneita, että tässä meillä on syyllinen joten tehtävä suoritettu, mutta Wayland onkin sosiopaattinero ja syyllisyys voidaan helposti siirtää johonkin toiseen samassa huoneessa olevaan.
Tim Roth esittää tässä elokuvassa mestarivalehtelijaa joka pystyy huijaamaan jopa parhaista parhainta ja myöhemmin vuosina 2009-2011 oli pääosassa televisiosarjassa Paljastavat valheet (Lie to Me) jossa puolestaan oli se parhaista parhain jota itsevarminkaan valehtelija ei onnistunut naruttamaan. Ehkä heidät pitäisi saattaa yhteen.
Pitkälti yhteen huoneeseen sijoittuva tarina kolmesta ihmisestä joista yksi valehtelee ja kaksi koettaa saada hänet kiinni siitä on idealtaan mainio, ja rooleissa on vieläpä asiansa osaavat näyttelijät, että kunhan ymmärretään pitää ote tiukkana on varmastikin koettavana nautinnollinen elokuva.
No joo, ainakin melkein.
Roth, Penn ja Rooker ovat varsin hyviä ja esitettävä teksti on ihan onnistunutta kissa ja hiireilyä. Jos kyseessä olisi vain puolituntinen lyhytelokuva olisi Syytettynä murhasta varmastikin parasta koskaan, mutta koska siitä on pitänyt saada aikaiseksi täyspitkä elokuva on ollut tarve murtautua pois siitä yhden huoneen ja yhden ongelman rakenteesta. Siispä kun syytökset lentävät puolin ja toisin ja Wayland on kääntämässä asetelmia huomaakin, että väkivaltainen avio-ongelmainen kyttä, väkivaltainen peliongelmainen kyttä ja näsäviisasteleva Tim Roth ovat hyvinkin tavanomaisia nähtävyyksiä. Hahmojen luonteista esittävät muistelut taikka tosiaikaiset tapahtumat kuulusteluhuoneen ulkopuolella ainoastaan alleviivaavat roolien tavanomaisuutta lajityypissään ja rikkovat turhaan intensiteettiä jota tiivistys ahtaaseen tilaan ehti alkuminuuteillaan luoda. Hetket jotka vietetään suljetussa tilassa Roth kiinnitettynä valheenpaljastuslaitteeseen ja kyttäduo koettaa pitää cooleutensa ovat kuitenkin tämän elokuvan parasta antia, eivätkä keskustelut tarvitse muuta kuin keskittymistä (vaikkakin ymmärrän miksi jatkuvaan liikkeeseen tähtäävä kuvaus olikin palkittua), mutta sen ei ilmeisesti uskottu kantavan koko elokuvaa ja siksi ollaan liiaksi poissa itse asiasta joka ei tee tiiviille tunnelmalle hyvää.
Jos rehellisiä ollaan niin ei se aution saaren tyyli varmaan olisikaan kantanut koko pituutta koska kyseessä ei kuitenkaan ole mitään hirveän kiivastahtista sanailua, mutta tosiaan 30min ja se olisi potkinut kuin raivotautinen muuli.
Suuremmista lupauksistaan huolimatta Syytettynä murhasta on kuitenkin ihan hyvää joskin lopulta aika perinteistä psykologista jännärikamaa ja kannessa esiintuotua Renee Zellwegeria kaipaaville todettakoon, että hän esittää murhattua naista näkyen aina silloin tällöin takautumissa, mutta osuutensa on yhtä merkittävä kuin vaikkapa jokin lyhtypylväs jonka ohi kuljetaan jokaisessa muistikuvan versiossa. Toisin sanoen hän olisi voinut olla kuka vain.
Tähdet: ***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti