lauantai 14. joulukuuta 2019

Äänetön saalistaja (Silent Predators, 1999)

Pikkukaupungin uusi palopäällikkö Vic (Harry Hamlin) saa heti päänvaivaa kun ilmenee, että parikymmentä vuotta sitten karkuun päässyt tosi ilkeä kalkkarokäärme on lisääntynyt kuin viagraa nauttinut kani ja jälkikasvunsa aikovat nyt purra kaikki kaupunkilaiset hengiltä. Käärmejahdin ohessa ehditään tietenkin hurmata vahvaa itsenäistä naista, Mandya (Shannon Sturges) jonka ahne kiinteistökeinottelijapomo Max (Jack Scalia) on talonrakennuspuuhillaan ajanut käärmeet liikekannalle, mutta pyrkii tietenkin vähättelemään ongelman laajuutta. Hei, niitä on varmaan jotain 12 miljoonaa (oikeasti 35 000), että ei tässä tietenkään ole mitään hätää.

Ihan ensimmäiseksi: nimessä mainitaan sekä suomeksi että englanniksi elokuvan käärmeiden olevan hiljaista sorttia, mutta miksi on näin kun luikertelijat ovat kalkkarokäärmeitä jotka tunnetusti elokuvaoppien mukaisesti huomauttavat läsnäolostaan marakassirumballa. Tämän pitäisi olla Äänekkäät saalistajat... Loud Predators!

Toiseksi kiintoisin seikka lienee se, että Äänetön saalistaja pohjautuu itsensä John Carpenterin aikoinaan aikaansaamaan käsikirjoitukseen, mutta tässä tapauksessa sanoisin sen olevan enemmänkin namedroppausta sillä mitään sellaista mistä olettaisi Carpenterin kädenjäljen huomaavan ei elokuva tarjoa.
Tai no, ehkä huomaakin sillä tavoin ettei tämä ole ainakaan niin kehno kuin kenties kuuluisi olla. Hyvin nopeasti mennään itse asiaan ja jännittävää tunnelmaa korostetaan tuomalla tasaisen vilkkaaseen tahtiin agressiivisia käärmehyökkäyksiä esille ja väliajoilla ääniraidalla hyödynnetään käärmeiden sihinää, että jos kammoaa muitakin selkärangattomia luikertelijoita kuin poliitikkoja on Äänetön saalistaja varsin toimiva ihokarvojen nostattaja. Minuun se puree varsin hyvin koska käärmeet jos mitkä saavat eläinrakkauteni katoamaan kuin tuhkan tuuleen ja siinä nosta jalat lattialta koska ihan varmasti ne kiemurtelevat täälläkin-fiiliksessä eivät Harry Hamlinin tai muiden näyttelijöiden jäykkyydet suuremmin haittaa, eikä edes se kuinka laskelmoidusti elokuva suorittaa niitä yllätyssäikytyksiään koska sen suurempaa tarinaa ei ole kerrottavana. Mutta tosiaan, käärmeiden osalta peli toimii hyvin koska ne eivät vain onnistuta esittämään todella raivoisina, mutta ovat suurelta osin myös oikeita sneikkejä jolloin uhka tuntuu realistisemmalta jolloin kaikki ne kohtaukset joissa ihminen ei huomaa käärmettä kun kurottelee avaimia lattialta, tms. SNEIK!

Tähdet: ***

2 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Hollywood Beat saisi tulla uusintana joltakin kanavaltamme. Tuli vaan tuosta Scaliasta mieleen.

...noir kirjoitti...

Ei nyt liity Scaliaan kuin siten, että tämä tuli toiveuusinnastasi mieleen: olisi kiva nähdä uudestaan Rick Springfieldin tähdittämä kevytactionsarja High Tide, jonka suomenkielistä nimeä en nyt muista, mutta esitti siinä Yannick Bissonin kanssa jonkinlaisia rantapummiyksityisetsiviä.