maanantai 1. huhtikuuta 2019

Tokarev (2014)

Eli jenkkiläisittäin Rage.

Paul (Nicolas Cage) pyörittää menestyvää rakennusfirmaa ja on hyvää pataa pormestarin kanssa, joten tässähän meillä on mallikansalainen joka muistaakin aina välillä huomautella ystäville sekä vieraille kuinka rehellisyys perii maan. No, ainakaan tänään Paul ei ole ollut aivan rehellinen kertoessaan menneisyydestään suoraselkäisenä raksaduunarina joka on raatanut niska limassa tullakseen menestyneeksi, koska jos Paul nuorempana vasaraa johonkin käyttikin niin murskatakseen ihmisten luita. Ennen nykyistä imagoaan Paul kun sattui olemaan väkivaltainen rikollinen ja nyt menneisyys palaa ryminällä kun tytär Caitlin (Aubrey Peeples) tulee mahdollisesti kaunaa kantavien gangstereiden tappamaksi, siispä nyt läheisen kuoleman johdosta aloitetaan parin kaverin kanssa kostopuuhat.
Okei, loppukäänne on ihan hyvä, mutta rakenne on silti perusp*skaa.

Hmm, kuinkan monta tytär pulassa, autan siis-elokuvaa on pelkästään Cagen omassa filmografiassa, puhumattakaan siitä kuinka monta niitä on ilman häntäkin. Varmaan lonkalta heittäen ainakin 30 000 ja ne cagettomat ovatkin sitten Liam Neesonin tekemiä. Joukosta löytyy sellaisiakin jotka eivät kenties juonen osalta koeta olla erikoisia, mutta jotka ovat esimerkiksi visuaaliselta tyyliltään, näyttelemisen osalta taikka pelkän energiansa puolesta peukutettavan arvoisia kokemuksia. Tokarev puolestaan on niin välityön oloinen ja kaikin puolin innoton, että lääkäreiden tulisi määrätä sitä unettomuuteen eikä elokuvaa pelasta sen suht' kiintoisa loppupaljastus, koska vaikka se on ihan hyvä niin se ei todellisuudessa muuta mitään koettua. Se voisi ihan hyvin olla vain jokin poistettu kohtaus jota ei ole poistettu. Sinänsä tässä on kaikki lajityypiltä vaadittava, mutta mitään niistä ei ole tehty minimivaatimuksia paremmin joten esimerkiksi toimintaosuudet ovat niin rutiinia (ja rasitttavan epileptisesti leikattuja), että on kuin seuraisi liukuhihnatehtaan liukuhihnaa ja mikä pahinta, yleensä virkistävä cageismi on väsynyttä jolloin edes Cage ei viitsi yrittää vetää kunnon energiajuomapärinöitä jotka olisivat voineet pelastaa paljon. No, onhan siellä pari sopimuksen edellyttämää Cagen hysteriahuutoa ja tosiaan, lopussa on käänteen osalta yritystä ilman, että se koettaisi olla liian "ovela", mutta aika laimeaksi kokonaisuus jää.

Erityisen nolo oli elokuvan kiihkeä takaa-ajo läpi takapihojen kun eräässä kohdassa tuli se välttämättömyys, että hypätään aidan ylitse ja koira haukkuu, mutta sopivasti juuri hyppykohdalle oli aidalle asetettu matto helpottamaan jotta ei vain tulisi naarmuja ylitse kiivetessä. Se vei hieman tehoa pulssin nostatukseen tarkoitetusta jahdista. Ei kukaan halua katsella Vin Dieselia ajamassa rallia kypärä päässään.

Tähdet: **

2 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Kovasti minulle tätä joskus suositeltiin ja kehuttiin, että nyt on laadukasta Cagea tarjolla katsottavaksi. Noh, ei ollut. Keskivertoa enemmältikin ja kehnoa sellaistakin.

...noir kirjoitti...

Minäkin muistelen kuulleeni kehuja keskivertoa paremmasta cageilusta.