Varaspariskunta Frank (Denis Leary) ja Roz (Sandra Bullock) päättävät vetäytyä eläkkeelle ja siinä avuksi tulee arvokkaan maalauksen nyysiminen josta tilaaja on valmis maksamaan jopa 10 000 dollaria! Ei millään pahalla, mutta ei tuolla summalla vielä jäädä eläkkeelle, mutta Frank ja Roz eivät nyt niitä ns. penaalin terävimpiä kyniä olekaan. Siksipä suurin yllätys onkin, että he ylipäätään pysyvät kyttien edellä kun tuntuvat tekevän kaikkensa jotta jäävät kiinni.
FBI-agentti O'Malleylle (Yaphet Kotto) maalauksen ja sen varkaan kiinni saaaminen on kunniakysymys sillä hän jo 12 vuotta jäljittänyt Jallittajana tunnettua taidevarasta, vaikka väitetysti hän on kuollut jo ajat sitten, mutta O'Malley on vakuuttunut nimenomaan Frankin olevan Jallittaja.
Pariskunnan olisi kulutettava pari päivää ennen kuin pääsevät tapaamaan taulun ostajan, joten murtaudutaan tyhjillään olevaan loistoasuntoon ja huomataan, että nyt pitää teeskennellä naapureille olevansa kultturelleja hienostoihmisiä ja sehän se vasta etenkin täysääliö-Frankilta sujuu kuin pyöräily jalattomalta norsulta. Mukana on Rozille flittaileva naapurin epäilyttävä britti (tottakai britti, koska aksentilla osoitetaan hänen olevan korkeampaa luokkaa kuin Frank) joten siitä saadaan aikaiseksi hieman pinnallisia suhdeongelmia ja on naapurustossa oleva kauhukara joka heittelee Frankia kananmunilla jolloin tottakai Frankista tulee isähahmo kyseiselle muksulle, olemmehan kuitenkin Learysta huolimatta perinteisen koko perheelle sopivan romanttisen komedian seurassa.
Denis Leary on pääosittamisen ohella myös kirjoittanut Varastettuja sydämiä ja tietämättä kuinka suuri osa siitä on nimenomaan hänen käsialaansa voi äänen kuitenkin kuulla osasta elokuvan dialogia, sillä varsinkin Learylla itsellään on esitettävään muutama ns. rant-puhe. Ei järin pitkiä ja ajoittain pilkottuna monologin sijaan keskusteluun Bullockin kanssa, mutta varsin tutunkuuloista paasausta se silti on. Mikä on hyvä asia, koska Leary ja Bullock pelaavat siedettävästi yhteen ja juurikin heidän jutustelunsa on elokuvan harvoja eläväisiä asioita. Suurelta osin tämä romanttinen rikoskomedia kun on valitettavan laiska ja siihen kun pistää mukaan pulssittoman yllätyksettömyyden niin sitä rupeaa ihmeellisesti miettimään muita asioita kuin itse elokuvaa ja esimerkiksi itse huomasin keskittyväni liiankin usein katselemaan pöydälläni olevan tuoksukynttilän liekin huojuntaa. Leary ja Bullock eivät ole niin kipinöivä pari, että jaksaisivat suuremmin innostaa ja mitä tulee näyttelijöihin niin kyllä se on liian vähäisellä käytöllä olevan Yaphet Kotton kireä FBI-agentti joka suurimmat vienot hymyt aiheutti, mutta nekin aikalailla koska hän tuntui olevan toistamassa rooliaan paljon paremmasta komediasta, Keskiyön paosta.
Se ei ole hyvä asia, sillä sekin saa miettimään muuta kuin tätä nimenomaista katselussa olevaa elokuvaa.
Löysä romanttinen komedia joka saa Brad Pittin ja Julia Robertsin The Mexicanin vaikuttamaan Casablanca-tason mestariteokselta.
Tähdet: **
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti