torstai 7. helmikuuta 2019

The Banker (1989)

Ajassa 04:31, mikrofonicameo.
Kyyninen kyttä Dan (Robert Forster) saa noviisiparinsa kanssa tutkittavakseen prostituoituihin kohdistuvan tapaussarjan jossa vääjäämättä seksiä seuraa murha. Ei ole spoileri eikä mikään paljastaa kuka murhaaja on, sillä elokuva alkaa hänen tekemällään murhalla ja kyseessä on rahoitusalalla työskentelevä omaa kroppaansa palvova juppi Spaulding (Duncan Regehr) joka ei saa enää kicksejä pelkästään kalleimmista raybaneista, kiiltävimmistä autoista taikka kokkelista, vaan on etsittävä syntisiä naisia jotka voi paneskelun jälkeen tappaa hyvinkin raa'asti.

Jo pelkästään elokuvan kansi toi mieleeni Bret Easton Ellisin American Psychon ja vaikka sisällöissä onkin keskenään suuria eroja niin siellä on kuitenkin sellaisia yhtäläisyyksiä, että sitä voisi melkein olettaa elokuvan saaneen vaikutteita Eastonin hyvinkin tunnetusta kirjasta.
MUTTA HETKINEN? Eastonin American Psycho julkaistiin vuonna 1991 ja The Banker 1989, että oliko mukana aikamatkustusta? Tuskin, tai ehkäpä takuulla. Lievät samankaltaisuudet saattavat olla vain sattumaa ja arvattavasti Eastonia inspiroi 80-luvun pinnallinen rahanahne juppikulttuuri ihan samalla tavalla kuin se teki The Bankerin tekijöitäkin, mutta saattaahan se ollakin niin että Easton oli The Bankerinsa katsonut. Onhan tässä kuitenkin rahabisnestä ja hän kenellä on isoin auto sekä tuorein tekniikan ihme on trendien huipulla, ja koska imago on kaiken A ja O ei muulla ole mitään arvoa. On narsistinen murhaajajuppi joka rakastaa esitellä lihaksikasta yläkroppaansa, kauneudenhoitoa 101 ja seksiorgioita jotka johtavat verenroiskutukseen. Satiirisuus puuttuu ja näkökulma on eri, elokuvan ollessa pitkälti varsin tavanomainen murhaajajahti, mutta kuitenkin.
Ja nyt kun kansikuva tuli mainituksi niin tässä on jälleen esimerkki elokuvasta joka on julkaistu useilla erilaisilla kuvavaihtoehdoilla, jotka ovat ajoittain hyvinkin erilaisia keskenään ja osa vähintäänkin huvittavia.
Suosikkini on varmastikin kauan elokuvan valmistumisen jälkeen kokoonsaatettu versio joka antaa käsityksen elokuvan olevan jonkinlainen Jerry Bruckheimer-tuotos:

No mutta kuitenkin, vaikka nyt vahvasti otinkin esille American Psychon niin ei anneta sen estää nauttimista The Bankerista, sillä toki kyseessä on (kuten jo mainitsinkin) aika tavanomainen murhaajajahti ja siten tarinankulku taikka hahmot eivät yllätyksiä tarjoakaan, on tämä silti B-leffaksi sopivan tehokas myllytys. Juppitappajaa esittävä Duncan Regehr on mainion tyly ja asenteeltaan uskottavasti kun mikään ei riitä-sadisti, joten vaikka hän ei selvästikään ole kukaan jonka olettaisi vaivatta hyppivän roolista rooliin sopii hän kuitenkin tähän The Bankeriin mainiosti. Robert Forster puolestaan on perushyvä oma itsensä ja se perushyvä tarkoittaa juuri sellaista i'm too old for this shittiä minkä hän taitaa vaikka unissaan, mutta kun hahmonsa onkin avioeroa käyvä lasten puumajassa nukkuva ja ilmeisen krapulainen veteraanikyttä niin etkö sinäkin olisi väsynyt? Tunnelma on kelvollisen painostava eikä raha tuo kuin murhetta, jota tosin on sen määrällä helpompi hankkia, että hyvä niin.
Melkein jopa sanoisin, että kyseessä on kadonnut helmi, mutta ei se nyt kovin kadoksissa ole kun minäkin sen juuri katsoin ja helmeksi se on kuitenkin aika pieni.

Nyttemmin edesmennyt Jeff Conaway esittää cowboy-nimellä tunnettua pornojuppia ja hänen teksas-aksenttinsa on niin surkea, että se aika vahvasti tekee jokaisen kohtauksen jossa sen kuulee valitettavan koomiseksi.

Tähdet: **

Ei kommentteja: