Paulin (Dermot Mulroney) ja Dianen (Diane Kruger) tytär Chloe (Mia Stallard) on kuolemansairas ja siksi uuden keuhkon tai molempien tarpeessa, mutta elinluovutusjonot ovat pidempiä kuin tytön odotettu elinaika. Siksipä he turvautuvat mustaan pörssiin ja Paul matkaa Meksikoon ostamaan tarvittavat keuhkot sieltä. Perillä Paul kohtaa korruptiota, ihmismielen pimeimpiä loukkoja ja seinä tuntuu tulevan joka nurkan takana vastaan, mutta määrätietoisuus palkitaan pahoinpitelyjen sekä kiristyksen ohella mahdollisuudella saada lapselleen uusi elämä. Mutta edes Meksikossa ei sisäelimiä ole riittämiin ja jotta Chloe saa jatkoaikaa tarkoittaa se sitä, että jonkun toisen on elostaan luovuttava. Paul on valmis riskeeraamaan uransa ja maineensa jotta tytär saisi elää, mutta hän ei ottanut huomioon ettei olisi ainoa joka siitä joutuisi maksamaan ja tuolloin on mietittävä vähintään kahdesti kenen henki on toista tärkeämpi.
10 miljoonan budjetti, suht' tunnettuja nimiä jotka eivät ehkä ole Tom Cruisen tähtistatusluokassa, joskaan eivät täysin vieraitakaan ns. A-luokan elokuville, joten Hengenvaarassa on sellainen ns. pienemmän keskiluokan elokuva joka helposti hukkuu isompien sekä pienempien väliin. Sellaista suoraan videolle-kamaa johon törmää vahingossa ja tuumii, että tämähän se voi vaikka yllättää taikka olla kuten niin usein tapana on: väliinputoaja syystäkin. Ei tarpeeksi kultti taikka indie, ei tarpeeksi iso jotta rummuttaisi rintaansa kuin pakkoliikkeinen gorilla.
Hengenvaarassa on ihan hyvä draamaelokuva jossa tarina toimii ja näyttelijät tekevät hyvää työtä, mutta kyseessä on enemmänkin perushyvää elokuvaa kuin jotain jonka kohdalla toteaisi, että tämä on nähtävä. Mukana on hyvää moraalipohdintaa sen suhteen, että kuinka pitkälle on lupa mennä hengen pelastaakseen ja muutakin sellaista jonka vuoksi Hengenvaarassa on katselun arvoinen nimenomaan tarinansa vuoksi, eikä ainakaan siten sen suhteen ansaitse tyystin hämärään jäämistä. Ehkä pieni helmi, mutta ei mikään välttämättömyys koska kaikesta hyvästä huolimatta se ei kertaakaan kouraise tarpeeksi vahvasti ja syvältä vaan pysyttelee liiaksi keskitiellä. Siksi onkin oikeastaan aika yllättävää, että elokuvan tähdet joita näkee enimmäkseen Hollywood-tuotannoissa ja jotka ovat sanoisimmeko aika turvallisia esiintyjiä samanlaisissa elokuvissa päättävät sitten juuri tämän teoksen kohdalla suorittaa alastonkohtauksen. Se tapahtuu kyllä tarinankuljetuksen osalta luonnollisessa kohdassa eikä ole tarkoitettu millään tavoin hetkeksi jonka pitäisi muka jotenkin yllättää, shokeerata taikka olla money shot, mutta kyseessä ei kuitenkaan ole elokuva taikka tähtiä joilta sitä odottaisi, koska ei tämän luokan teoksissa oteta vahingossakaan riskejä tulla sen vuoksi huomatuksi. Hengenvaarassa ei ole Paha poliisi jossa Harvey Keitel kärsii kassit heiluen eikä kyseessä ole Swordfish jossa maksetaan ihan helvetisti jotta Halle Berry esittää rintansa myydäkseen elokuvaa, jolloin jotenkin tuntuu, että nyt tehtiin jotain tarpeetonta. Eikä se oikeastaan sitä ole, koska tosiaan se on vain luonnollinen hetki elokuvassa ja siten alastomuutta pitäisiki useamminkin hyödyntää: ei niin että se olisi jotenkin erikseen alleviivattu hetki. Ja siten juuri se ehkä onkin yllättävää koska tällaiseen ei ole perus pienbudjettisen jenkkidraaman kohdalla totuttu, eikä varsinkaan hyvillä keskitason näyttelijöillä jotka eivät yleensä uskalla toteuttaa kehonsa paljastavuutta ellei sitten tosiaan liikuta jollain Abel Ferraran linjalla. Huomautettakoon tässä vaiheessa, että keskityin aivan liikaa siihen alastonkohtaukseen koska se on oikeasti vain minimaalinen hetki ilman merkitystä edeltävään taikka tulevaan ja elokuvassa on toki muutakin. Silti vaikka se ei ole tarkoitettu yllättäväksi tai erikseen huomioitavaksi hetkeksi niin se päätyy sellaiseksi ja vain koska kyseessä on jenkkileffa jollaisessa se ei ole arkipäiväistä mitä se esimerkiksi on suomalaisessa saman tason elokuvassa. Suosittelen silti katsomaan Hengenvaarassa syystä, että se on hyvä draama jossa on hyvät näyttelijät sekä hyvä tarina. Se ei kuitenkaan ole sen enempää ja jos se on jäänyt huomaamatta, ei se haittaa. Joskin viimeiset minuutit ovat sen verran onnistunutta oman maailman sortumista, että on ainakin päätepiste matkansa väärti. Etetenkin kun elokuva on kaiken lisäksi pituudeltaan armeliaasti vain tunti 20 minuuttia. Mikä osaltaan saattoi olla haitaksikin, koska varsinkin loppupuolella tuleva osoitus miten laiton elinsiirtokauppa toimii jää aikamoiseksi ohimaininnaksi ja ehkä lisäminuuteista olisi ollut apua syventämään sitä. Tai sitten ne olisivat vain entisestään vahvistaneet käsitystä vain pelkästä ihan hyvästä esimerkiksi loistavan sijaan.
Tähdet: ***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti