maanantai 7. toukokuuta 2018

Devon's Ghost: Legend of the Bloody Boy (2005)

Pikkukaupungissa on aikoinaan sattunut murha jonka uhrina ollut poika on jäänyt elämään legendana, jossa ei muuten ole juurikaan järkeä. Yleensä kun näissä vastaavissa elokuvissa joku on kauan sitten traagisesti kuollut niin tarina on jotain sellaista kuten, että hän palaa kostamaan tai jotain, mutta tekee sen esimerkiksi säännöllisen epäsäännöllisesti tai jokin poikkeuksellinen tapahtuma herättää hänet ja siten syntyy uusia ruumiita, mutta nyt alussa kun puhutaan tästä ns. verisen pojan legendasta niin se on täsmälleen tällainen: vuosia sitten pieni poika kuoli. Ei muuta, siinä se, loppu. Toki ymmärrän kuinka tällainen asia voi jäädä vahvasti paikallisten ajatuksiin, mutta enemmänkin melankoliaa aiheuttavana muistona tai vastaavana kuin asiana joka edelleen synnyttää pelkoa, eikä todellakaan minään legendana vain koska yksi ihminen kuoli kuten tekevät kaikki. Ei tässä puhuta mistään sellaisesta, että tuo poika tuli kuolleista murhaamaan kostoksi kuolemastaan tai jotain vastaavaa, vaan hän kuoli ja sori vaan, mutta vaikka sellainen onkin masentavaa niin ei kukaan kuitenkaan siksi mitään zombeja pelkää. Tottakai kuitenkin se perinteinen kasarislasher-idea on nimenomaan se Devon's Ghostinkin kantava ajatus, mutta tällä kertaa ollaan oltu jopa normaalia laiskempia kun sitä perusjuontakaan ei jakseta kertoa edes niin pitkälle kuin jossain Jasonin sadannessa osassa. No kuitenkin, aikoinaan siis kuoli pikkupoika ja nyt (29 vuotias) teinipoika tulee baseballunivormu päällään tappamaan lukiolaisia, aseenaan pesäpallomaila johon on kiinnitetty sirkkeliterä.
Ei edes selitystä, että tuo yli-ikäinen teini eli Devon tappaisi muita nuoria koska nämä olisivat jollakin tavalla kytköksissä (sukua murhaajille, tms.) hänen kuolemaansa vaan hitot, pidetään vain lippistä silmillä ja mutristetaan suuta koska murr! siksi. Okei, siellä on maininta, että hän tappaisi pariskuntia koska näkee heissä omat vanhempansa ja joo, sellainen onkin odotettua tällaiselle tarinalle, sopien ihan hyvin. Odotettua ja koettua oli myös se, että koska tekijöillä on lahjakkuutta kuin kompostilla ei Devon tietenkään väitteen mukaisesti tapa vain pariskuntia vaan käytössä kenet tahansa randomtyypin joka sattuu olemaan kuvassa. Tai no, yrittää tappaa ainakin, sillä murhaajana hän on tehokas kuin vettyneellä perunalla puukottaminen.

Rutiinisontaa surkeilla näyttelijöillä, perunakuvauksella ja erektiopuutteisilla panokohtauksilla. Niin paljon kuin ne geneeriset kasarislasheritkin keräsivät negatiivista kritiikkiä ja menivät sieltä missä aita on matalin niin ainakin ne sentään näyttivät elokuvilta, suurin osa kauhueleffoista vaikuttaa nykyään olevan kännykällä kuvatuilta vlogeilta jossa joku astuu vahingossa lätäkköön, kaatuu sen seurauksena kreppausrautaan ja polttaa hiuksensa kun samalla koettaa tunnistaa kaikki 70-luvun rockbiisit, joten epic fail, XD sekä lolz!

Samoin kuten silloin kun jokainen juhlapyhä valjastettiin kauhun palvelukseen ja se muuttui tahtomattaankin koomiseksi olisi baseballslasherissa kuitenkin ollut aineksia lajityypin parodiointiin jossa ei ylilyöntejä säästeltäisi, mutta ei, pakko se oli näköjään koettaa ilman kykyjä tehdä muka vakavaa elokuvaa. Mitä sanoinkaan siitä epic failista. Laiton.

Niin ja mitä tulee kannen väitteeseen, että vain uhrinsa tietävät miksi, niin miksi he sitten tilaisuuden koettaessa kysyvät koko ajan miksi hän tekee niin?

Tähdet: *

2 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Kamalan kehno räpellys.

...noir kirjoitti...

Sontaa.