perjantai 18. toukokuuta 2018

Rautakaupunki (Out of the Furnace, 2013)

Ppikkukaupungissa jossa terästehdas työllistää lähes kaikki paikalliset ja loput ovat asuntovaunussaan työttöminä kittaamassa kaljaa asuu myös hiljainen perusmies Russell (Christian Bale), joka eräänä iltana ottaa yhden liikaa ja aiheuttaa kuolettavan auto-onnettomuuden. Vankila-aika muuttaa ympäristöä sekä elämää jolloin moni asia on erilainen ja samalla valitettavan moni on pysynyt samana jolloin Russellin päästessä vapauteen on tyttöystävä Lena (Zoe Saldana) jatkanut elämässään eteenpäin, ongelmille altis pikkuveli Rodney (Casey Affleck) on ajautunut veloissaan syvemmälle pimeyteen ja sukuakin on mennyt manan majoille eikä Russell voi kuin pohtia, että hän jonkinlaisena perheensä tukipilarina olisi voinut estää monet ongelmat jos ei olisi itse mokannut. Rodney osallistuu laittomiin katutappeluihin ei vain saadakseen rahaa ja pysyäkseen poissa ns. tylsästä normaalista työläisen arjesta vaan myös turruttaakseen ajatuksiaan jotka vievät koko ajan Irakissa kokemiinsa armeijakierroksen kauhuihin. Rodneyn päännollaus laittomissa nyrkkitappeluissa johtaa väkivaltaisiin raivokohtauksiin purskahtavan vuoristolaiskamakauppiaspunaniska Harlanin (Woody Harrelson) järjestämään otteluun, mutta vaikka turpaanveto kulkeekin sopimuksen mukaan ei Harlan ole tyytyväinen vaan hän tappaa Rodneyn. Koska poliisit eivät saa tiedoistaan huolimatta Harlania kiinni ottaa Russell lopulta asiat omiin käsiinsä.

"The screenplay for this film was featured in the 2008 Blacklist; a list of the "most liked" unmade scripts of the year."
Taas? Kuinkahan monta näistä olen vuoden sisällä törmännyt (ainakin 2 Guns, Seeking Justice, The Baytown Outlaws ja Turvatalo). Vaikka suurin osa niistä onkin ollut vähintäänkin ideoidensa suhteen ymmärrettävästi pidettyjä ja elokuvinakin vähintään ok niin kyllä tuo most liked-titteli alkaa hieman menettämään merkitystään kun tuntuu siltä, että joka toinen oli aikoinaan kaikkien tuottajien rakastama käsikirjoitus, mutta silti kukaan ei uskaltanut tehdä niitä luettuaan ne. Usein niistä kyllä paistaa läpi tietynlainen ei-kaupallisuus joka pitkälti selittää sen miksi ei tehty ennen kuin sitten myöhemmin, mutta jonkinlaisena mainostekstinä se on silti menettänyt hohtoaan, aivan kuin se toistuvasti kauhuleffojen kansissa nähty "scary as hell." No mutta kuitenkin, Rautakaupunki oli jälleen yksi niistä elokuvista jonka kohdalla todella moni asia on kohdallaan ja on erittäin helppo nähdä miksi sen käsikirjoituksesta tykättiin, mutta aluksi en oikein saanut päähäni että mikä tässä muka oli esteenä sen teolle heti eikä myöhemmin. Toki se kuinka ohjaaja Scott Cooper oli luvannut pääroolin Balelle, mutta hänen aikatauluunsa se ei heti sopinut jolloin lykättiin elokuvan tekoa ja selväähän on, että useinkin elokuvien teko ei lähde tuotantoon salamana ja välillä silloinkin jäädään ns. tuotantohelvetin kurimukseen, mutta jokin muu kiusasi mieltäni kuin tuonkaltaiset loogiset syyt. Elokuvan kolea ulkoasu, väkivaltaa ja melankoliaa huokuva tunnelma, lohduttomat ihmiskohtalot ja esiintyminen joka viestittää umpikujaan ajautumisesta kielivät kaikki sellaisesta, että nyt kyseessä on on enemmänkin Oscareita ja kriitikkojen kehuja kuin rahaa keräävä teos, että sinänsä Rautakaupunki ei ehkä ole vaikuttanut ainakaan tuottajien silmissä kaupallisesti turvalliselta projektilta, joten sen voisi nähdä olleen jarruttavana tekijänä. Siltikin se oli jokin muu joka nakersi takaraivossa ja eipä se lopulta kauaa kestänyt ennen kuin sotatraumoista kärsivän Casey Affleckin hahmon kautta ymmärsin mikä oli jotenkin tuttua kuten myös tavallaan häiritsevää:
Rautakaupunki on Kauriinmetsästäjä.
Olen oikeasti ihmeissäni ettei tämä vertailu tule äkkiseltään googlatessa vastaan, sillä kun se tuli yhteys tuli kerran mieleen ei se enää sieltä lähtenyt ja miten olisikaan kun miljöö on samanlainen metsien ympäröimä tehdaskaupunki jossa kaikki tuntevat toisensa, ystävyys on veriveljeyttä, harrastukset ovat (kauriin)metsästys ja elokuvan veljekset ovat käytännössä identtiset Robert De Niron ja Christopher Walkenin ystävähahmojen kanssa. Bale on De Niron tavoin se omat halunsa piilottava hiljainen selkäranka joka tekee kaikkensa jotta muilla on on hyvä olla ja kun sodassa kärsinyt veli eli Affleckin hahmo palaa takaisin Walkenina niin myös hän luisuu koko ajan syvemmälle itsetuhoisuuteen, pimeyteen josta veli koettaa hänet tuoda hänet takaisin. Rautakaupunki siis vaikuttaa vahvasti Kauriinmetsästäjän uudelleenversioinnilta, jossa on luonnollisesti joitakin asioita muutettu jotta perustellaan se mikä on uudessa versiossa uutta. Se mikä on tietenkin uutta on pääasiassa Woody Harrelsonin hahmo jonka vuoksi tarina ei niinkään pääty siinä vaiheessa kuin se teki Walkenin vuoksi teki vaan tässä vaiheessa (joka tosin on aika loppumetreillä) alkaa sanoisimmeko perinteinen vigilantekertomus tyyliin Väkivallan vihollinen, tms. Se ei kuitenkaan muuta kokonaisuutta niin paljoa etteikö se Kauriinmetsästäjä puskisi edelleen päällimmäiseksi. Mikä saa ajattelemaan, että ahaa, tämä se ehkä teki käsikirjoituksesta most likedin, mutta samalla kenties en olekaan ainoa joka tuumi sen olevan Kauriinmetsästäjä ja jos näin oli niin mahdollisesti se sai jotkut tuumimaan sen toki olevan hyvä idea tehdä uudestaan, mutta miten järkeillä asia siten että jos kyseessä ei olekaan remake niin kuinka osoittaa se muillekin ettei niin ole.
Vaikka samapa tuo, kyseessä on kuitenkin varsin vahvasti näyteltyä synkkämielistä draamaa (ja vielä palatakseni Kauriinmetsästäjään joka usein videovuokraamoista löytyy sotahyllystä on Rautakaupunkikin samalla tavalla enemmän ihmisdraama kuin jotain muuta) ja kerrankin jotain muuta most liked-elokuvaa kuin näsäviisaalla dialogilla ja vinksahtaneilla hahmoilla kuorrutettuna, eikä mikään samankaltaisuus toisen elokuvan kanssa poista sitä seikkaa kuinka Rautakaupunki on katsomisen arvoinen. Lopetus yksistään on tähden arvoinen sen ei ollessa laisinkaan yllättävä, mutta erittäin tehokas yhteenveto koko elokuvan hengestä.

Jälleen kerran Woody Harrelson on niin intensiivinen, että todistaa Oliver Stonen toteamuksen hänestä oikeaksi: "I see violence in you."

Ohimennen pitää mainita se, että lisämateriaaleissa on kolmen minuutin pätkä jossa suurin osa elokuvan merkittävimmistä esiintyjistä (Forest Whitaker, Willem Dafoe, Zoe Saldana, Casey Affleck, Sam Shepard ja Christian Bale) kertovat elokuvista jotka ovat eniten vaikuttaneet heihin valitsemallaan uralla ja tämä on varsin mielenkiintoinen lisä jo osittain siksi, että kuten huomasitte näin itse elokuvankin ottaneen vahvasti vaikutteita kollegastaan. Valitettavasti se kolmen minuutin pituus osoittaa kyseessä olevan pelkkää kiusantekoa, koska kukaan ei kerkiä sanomaan lähes mitään ja siten sisältö jää valitettavan pinnalliseksi mitä sen ei kuitenkaan ilmeisesti ollut tarkoitus, josta varsinkin Dafoen selkeä halu puhua aiheesta kertoo paljon. Ärsyttävää tässä on etenkin se, että ne haastattelut ovat taatusti olleet todellisuudessa sen verran pitkiä, että sisällöllä olisi merkitystä, mutta ei, koko juttu piti typistää kolmeen minuuttiin jossa sanoma puhujista riippumatta jää johonkin i like movies, hihii!-tasoon.

Tähdet: ****

Ei kommentteja: