Konstaapeli Shane (Ryan Kwanten) on saanut siirron pieneen syrjäiseen kylään, Red Hilliin ja onhan täällä paljon ihmeteltävää suurkaupungin kasvatille, kuten vaikkapa hevonen. Shane oli pyytänyt siirtoa rauhallisemmalle alueelle jotta raskaana oleva vaimo Alice (Claire van der Boom) ei kokisi stressiä kun menneisyydessä on jo yksi keskenmeno, mutta kohtapuoliin tulee ilmenemään ettei Red Hill ole mikään toiveiden uinuva auvola. Ensinnäkin uusi pomo Old Bill (Steve Bisley) on vanhan koulukunnan kasvatti, kova mutta... hitto, pelkkä taantumuksellinen m*ulkku jonka mielestä kaikki puhelimen keksimisestä eteenpäin ovat saatanallisia juppikeksintöjä ja kaikki hyvä on sisäsiittoista. Ei siis liene ihmekään, että hän ei tykkää kenestäkään eikä siten myöskään Shanesta. Toiseksi alueella liikkuu jokin vaarallinen ekosysteemille vieras petoeläin ja kolmanneksi siellä on myös pantteri tappamassa karjaa. Ai niin, en tainnut muistaa mainita tapahtumapaikkana olevan Australia jossa pantteri ei nyt se kaikkein yleisin eläinlaji ole, joten edeltävä hukkaan heitetty vitsi liittyi siihen kuinka ekosysteemille vieras petoeläin on vaimonraiskaajamurhaajavankikarkuri Jimmy (Tommy Lewis) ja vielä kehnommaksi huumoriyrityksen tekee se, että Jimmy on paikkakuntalaisia jolloin hän ei ole edes alueelle vieras. Huoh! No, ba dum tss vaan. Mutta humoristisuudesta puheen ollen mietin, että onkohan se olevinaan vitsi kuinka Alicen sukunimi on Cooper, mutta ottaen huomioon elokuvan tylyn sävyn ja yleisen huumorintajuttomuuden en kuitenkaan oikein saata uskoa kyseessä olleen viittaus kauhutemaattiseen meikkirokkariin. Samapa tuo, Shane joutuukin ensimmäisenä päivänään ja yönään kohtaamaan enemmän ongelmia kuin muutoin elämässään yhteensä. Hieman auttaa se, että Jimmy on tullut kostamaan kaupunkilaisille ja varsinkin Old Billille jolloin Shane ei merkitse mitään jos ei nyt satu tulemaan tielle, mutta nimenomaan sehän se nyt hyvän poliisin työnkuvaan kuuluu. Jimmyn kohteina ovat kuitenkin he jotka olivat aikoinaan väärin häntä kohtaan tehneet sillä tottakai mies olikin vankilaan päätyessään viaton, mikä nyt on hyvin selvää heti alusta alkaen koska elokuvat kuten Easwoodin Ruoska tulevat useammin kuin kerran mieleen.
Red Hill on ns. neo western, mikä siis yksinkertaisesti tarkoittaa elokuvaa joka kaikin puolin tuntuu tyylillisesti (usein tai ainakin osittain kielenkäyttö, hahmot, visuaaliset yksityiskohdat, musiikki, tms.) vanhalta lännenelokuvalta, mutta sijoittuu siltikin selvästi nykyaikaan (kts. edeltävät myös vanhaan viittaavat esimerkit) ollen siten myös varsin tiukasti tässäkin hetkessä (vrt. Menetetty maa) kuin menneessäkin. Shane on tietenkin viittaus lännenelokuvaklassikkoon, mutta muutoinkin fiilis on varsin westerniaaninen miljöön, vaatetuksen ja musiikin käytön suhteen, mutta myös pölyn kerrostama värisävy sekä idea kaupunkiin ratsastavasta kostajasta on kovin tuttu, ja tunnelman ankaruuden perusteella hattua nostetaan etenkin spagettilänkkäreiden suuntaan, joskin kenties hieman niistäkin yksinkertaistaen. Red Hill kulkee hyvin suoraviivaisesti kuin luottaen, että katsoja kyllä jo tietää mihin suuntaan kumarramme ja siten muun muassa hahmojen rakennusosiksi riittävät pelkät viittaukset ettei sen syvemmälle ole syytä mennä. Eikä oikeastaan tarvitsekaan sillä erämaan tappava kylmyys on varsin onnistunutta vaikka Kwanten onkin siloposkisena kaunispoikana aika valju leonemaisten rokonarpikasvomiesten seurassa ja se pantteri-idea tuntui varsin tarpeettomalta muka vekkulilta tempulta ja Jimmyn pysäyttämätön tappokone hakemassa oman käden oikeutta-lanka onkin se elokuvan varsinainen selkäranka, jonka vuoksi ylimääräinen pantteri olisi pitänyt viedä suosiolla piikille. Pientä trimmausta, viitisen minuuttia tiiviimmäksi ja Red Hill olisi varmaan yksinkertaisuudestaan huolimatta ja osittain juuri sen vuoksi ollut dynaamisempi kokemus, nousten varmastikin pistemäärässä yhden korkeammalle, mutta varsin hyvä ja katselun arvoinen se on näinkin.
Tähdet: ***
2 kommenttia:
Chelsea Handlerilta kysyttiin joskus jossain, että kuka on julkkis, jota hän on eniten inhonnut haastatella ja hän vastasi Ryan Kwanten. Tyyppi ilmeisesti ihan laho, unelias ja ontto.
"Westerniaaninen" - mahtava uusi sana suomen kieleen!
Oletettavasti se inhoaminen viittaa turhautumiseen siitä kuinka haastateltavasti ei saa mitään irti jos ei esitä kiinnostusta olla kyseltävänä ja vaikka Red Hillissä Kwanten ei vaikutakaan mulkerolta niin tuo unelias ja ontto sopivat hyvin kuvaan, mutta sääli on jos se ei olekaan vain esiintymistä vaan normaali olotila.
Lähetä kommentti