sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Junkyard Dog (2010)

Heti alkuun toteamus, että aloitus skeittipunkilla ja kalansilmälinssillä eivät ole hyvästä millekään elokuvalle. Se kalansilmä ei ole jatkossakaan avuksi. Onneksi sentään muutoin elokuva näyttää kuin se olisi kuvattu jollain puhelimella ja juonihan on uniikki kuin kolmastoista tusinassa: identiteettikriisinen psykopaatti kaappaa nuoren naisen maanalaiseen tyrmäänsä, naisviranomainen joutuu kissa ja hiiri-leikkiin ja kappas mokomaa, mukana on kannibalismia. Joo, tiedän...

Goottityttö Audra (Galadriel Stineman) haluaisi vain mennä ystävänsä kotibileisiin kuuntelemaan jotain puuduttavaa Blink 182-kopiota kun autoromuttamon naistenvaatteita himoitseva psyko Jyd (Innis Casey) mielummin kaappaa hänet kokikseen valmistamaan ihmislihasta maittavia aterioita. Onneksi tänne takahikiälle saapuu sarjamurhaajia vihaava FBI-agentti Samantha (Vivica A. Fox) ja heti paikalle tultuaan hän tapaa Jydin ja ymmärtää ilman mitään todisteita kyseessä olevan etsimänsä pahis. Mitä sitä turhia kuluttamaan aikaa jännityksen kasvattamiseen kun voidaan hypätä suoraan siihen, että Samantha päätyy samaan tyrmään Audran seuraksi ja sitten chillaillaan hetki kunnes päästään pihalle jolloin pahis kuolee. Autoromuttamo räjähtää, tottakai.

Tämä elokuva on ilmeisesti jokin vitsi? Jos se ei riitä, että se koettaa olla Uhrilampailla aivan liian myöhään rahastava niin sensuuntaiselle jännityselokuvalle ei todellakaan ole avuksi se kuinka elokuvan psykopaattia esittävä tyyppi on pitänyt hyvänä ratkaisuna koettaa puhua kuin suu olisi täynnä pullaa sekä heliumia, tai se kuinka muka hengenvaarallisessa pinteessä oleva neiti tuntuu olevan vaarassa ainoastaan pokan pitämisen suhteen ja whateva gurl-asenne ei niitä muita hetkiä paikkaamaan. Muutenkin tässä on kauttaaltaan niin uskomattoman kauheaa näyttelemistä, että epäilen ettei tämä ole vielä edes monen ensimmäinen elokuva vaan ylipäätään ensimmäiset sanat koskaan. Enkä ymmärrä miksi jos eivät puhu laahaavan monotonisesti niin sitten ovat kuin koe-esiintymisessä South Parkiin. Hitto, jopa Brad Dourif kuulostaa joltain Buttersilta. Minä kun olin varma jotta se olisi viimeistään Dourif joka tekisi Junkyard Dogista siedettävän, mutta ei, tämä osoittaa vääräksi toteamuksen "mielummin kuin turpiin ottaisi."
Lähes nonstoppina ääniraidalla kulkeva äkkiviilto-efekti muuttui jo alkutekstien aikana puuduttavaksi, kuva on tyypillistä innotonta digikameraa sen tehdasasetusfilttereillä ja varsinkin se jo mainitsemani kalansilmä on vain ja ainoastaan surkuhupaisan koominen. Kiivaimmilaan hetkellä vauhti on hädin tuskin geriatrista. Toteutus on siis ensiaskeleita jalattomalla.
Mieluusti koetan löytää huonoimmastakin elokuvasta jotain hyvää ja tässä tapauksessa se on varsin vaikeaa jolloin kyllä se menee niiden tahattoman koomisuuden mukana tuleviin naamapalmuviihdytyksiin, joista mainiona esimerkkinä se kuinka Foxin esittämän agentin sukunimi on Deatherage. Ah okei, miksi ei vaikkapa Killshe.
Sekin oli ihan hauska hetki kun edellä mainittu Deatherage kertoo tekemänsä profiloinnin tulokset, että kannibaalisarjamurhaaja on tieteellisesti todettuna seksuaalihäiriöinen vaarallinen sekopää, mutta hänen oman ei-tieteellisen näkemyksenä mukaisesti kyseessä on täsmälleen sama asia. Nämäkin pari seikkaa kuitenkin osoittavat, että niitä edes tahattomasti hauskoja viihteellisiä hetkiä sai lähes väkisin keksiä koska eivät nuokaan juuri olleet edes oljenkorsia hukkuvalle.
Oli siis uskomatonta huomata ettei tämä ollut ohjaajakirjoittaja Kim Bassin ensimmäinen ja ainoa työ elokuvateollisuudessa sillä niin amatöörimäinen pökäle on kyseessä. Oikeasti hävetti katsoa tätä. Lopulta paras juttu oli se, että googlatessani jotain sopivaa sisältökuvaa tuli elokuvan nimellä myös tämä kuva vastaan ja se sentään on aika cool:

Tähdet: *

2 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Leffaa en ole nähnyt, mutta kuvassa oleva showpainija on kyllä tuttu tapaus kaukaa 80-luvulta. Poistui keskuudestamme auto-onnettomuuden seurauksena vuonna 1998.

...noir kirjoitti...

En ollut tietoinen koko hepusta (en kyllä seuraakaan showpainia) ennen Junkyard Dog-elokuvaa, että oli siitä sentään se hyöty vaikka ei katselunautintoa tarjonnutkaan.