maanantai 22. tammikuuta 2018

Exorcismus (La posesión de Emma Evans, 2010)

Teini-ikäinen Emma (Sophie Vavasseur) tahtoo olla vain kuten muutkin ikäisensä vaikkakin ylihuolehtivat vanhemmat pitävät tyttönsä kaukana maailman pahuudelta kuten kavereiden kanssa hengailulta ja ilolta, mutta sitten iskevät kouristukset ja Emma viedään sairaalaan selvittämään mikä on vialla. Mitään ei löydetä, mutta tämähän se vasta saakin eritoten äidin sulkemaan lapsensa vieläkin tiukemmin sisätiloihin (jonka vuoksi hän viettää paljon aikaa ulkona kavereidensa kanssa). Tärinäkohtaukset jatkuvat lisäten ansioluotteloon muistinmenetykset ja sen aikana tapahtuneet väkivaltaiset hyökkäykset, joten onhan se nyt selvää että Saatana on riivannut Emman. Onneksi eno sattuu olemaan pappi joten eiköhän aloiteta manaus heti eikä viidestoista päivä. Siispä sidotaan Emma tuoliin ja annetaan hänen möristä aikansa.
Miksi takakannessa lukee "täysin uusi näkökulma"?

Kamera huojuu kuin juopunut ja kaikki innovatiivisuus on jätetty muiden elokuvien harteille. Vaikka esimerkiksi visuaalisuuden olemattomuus ja säikyttelyiden käytännönläheisyys johtunee pääosin minimaalisesta budjetista niin ainakin osa pelottelukohtauksista on tehty vähintään siedettävän kelvollisesti, joskin sellaista on vain häivähdys koska kyllä tämä kauhunsa toteuttaa pääosin sillä perinteisellä laiskalla tavalla, että ollaan hiljaa, hiljaa... sshhhh... HIRVIÖHYÖKKÄÄJAPUREENAAMAAN!!! Eli kovaääninen äkkisäikäytys jollaisesta vain ensimmäistä elokuvaa eläissään katsova oikeasti yllättyy. Parasta ehkä siis ovatkin ne pari kohtausta joissa demonin vallatessa Emman mielen ei se ole vain pelkästään kotona olemista vaan esimerkiksi paholaiskohtaus iskee kaverin kanssa pihalla jutellessa, että aineksia siihen kuinka riivaus olisi jonkinlainen hitaasti kehittyvä tauti olisi ollut ja siinä olisi ollut mielenkiintoinen konsepti johon kyllä tehdään muutama viittaus. Yleensähän se Beelzebub valtaa ihmisen aika nopeasti ja parin perheen säikäyttävän päänkierto-oksennuskohtauksen jälkeen ollaankin jo suljetussa tilassa suorittamassa manausta, ja sitähän se käytännössä tässäkin on, mutta ainakin nyt tuli mieleen että se voisi olla myös salakavalasti hiipivä hiv joka kehittyy aidsiksi. Siihen olevat viitteet jäävät kyllä ohimarssiksi koska käytännössä tämä vain toistaa uudestaan ja uudestaan samaa kulunutta riivaustilannetta ja sillä ollaan sitten venytetty elokuva täysimittaiseksi.

Hmm, miksiköhän tuosta Exorcismuksesta tulee mieleen Viimeinen manaus? Ai joo, tästä syystä:
Enkä oikein ymmärrä miksi alkuperäisnimeksi kerrotaan La posesión de Emma Evans kun taustatekijöistä huolimatta kyseessä on englanninkielinen ja selvästi englanninkieliselle markkina-alueelle tehty elokuva. Toki joidenkin näyttelijöiden kohdalla vaikuttaisi siltä kuinka repliikit olisi jälkiäänitetty ja siten ehkä ollaan oltu jonkinlaisella globaalilla linjalla, mutta englantia silti puhutaan omalla taikka toisen äänellä ja tapahtumapaikkana on tietenkin Lontoo.

Kannessa mainitaan Hellraiserista parhaiten tunnettu Doug Bradley ja hieman yllättäen hänen nimensä ei kuitenkaan ole isoimmalla fontilla, mutta tuossakin kokoluokassa se on selvästi ainoastaan harhauttaen myymässä elokuvaa sillä Bradley käy ainoastaan tekemässä cameoksi luokiteltavan moikkauksen.

Tähdet: *

Ei kommentteja: