tiistai 28. marraskuuta 2017

The Woman in Black (2012)

Vaimonsa menettänyt alakuloisuuteen vaipunut nuori lakimies Arthur (Daniel Radcliffe) ei saa pomoltaan sympatiaa osakseen ja pitääkseen työnsä on Arthurin matkattava syrjäisen pikkukylän laitamilla olevaan vanhaan kartanoon selvittämään sen menehtyneen yksin eläneen naisen testamenttia. Läheisen kylän asukkaat eivät ota vierasta ilolla vastaan ja syystäkin, he nimittäin pelkäävät Arthurin läsnäolon herättävän tuon yksinäisen naisen paikalle langettaman kirouksen. Vuosia aikaisemmin naisen poika oli hukkunut kartanoa ympäröivään lietteeseen ja sen seurauksena asukkaat ovat saaneet nähdä kuinka mustiin pukeutunut nainen on houkutellut yksi kerrallaan alueen lapsia kuolemaan, kuin kostoksi oman jälkikasvunsa menetyksestä. Pian paikalle saapumisensa jälkeen Arthur havannoikin tuon mystisen naishahmon ja kohta lapsikuolleisuus osoittaa kasvua. Voiko kirouksen katkaista on kysymys johon on saatava selvyys ennen kuin Arthurin oma poika päätyy sen uhriksi.

Kymmenisen vuotta sitten tapahtuneen Hammer-tuotannon jälleensyntymisen myötä olemme saaneet nähtäväksemme muutamia varsin hyviäkin elokuvia, mutta liekö sitten kauhugenren ylikansoittumisen syytä tai ei, ei sieltä kuitenkaan ole tullut mitään lähellekään yhtä muistettavaa kuin ns. hammer horror-ajanjaksolta (pääosin 60-luku kokonaisuudessaan) joka toi muassaan kaikkien tuntemat Christopher Lee- ja Peter Cushing-elokuvat. Tämä kaikesta kunnioitettavasta menneisyydestä huolimatta vähälle huomiolle jääminen lienee myös syynä siihen ettei paluu ole sujunut kaupallisesti varmastikaan aivan odotetusti, mistä kielii tuotantojen vähäisyys joista niistä viimeisinkin, Woman in Blackin jatko-osa on sekin kolmen vuoden takaa. Hammerin paluuelokuvien kuten Let Me Inin ja The Residentin perusteella ainakin yksi asia näytti olevan kadoksissa ja se oli aiemmin tunnistettava oma tyyli joka aihepiiristä taikka ohjaasta riippumatta oli aina ennen heidän. Nyt Hammer oli kuin mikä tahansa muu tusinajännityselokuvia tuottava yritys, ei enää jotain jota pystyi suosittelemaan vain sanomalla että se on Hammer-leffa. Missä oli nimetön brittiläinen keskieurooppalainen miljöö jossa oltiin kyllä jossain historian havinoissa mutta missä siellä, missä oli hyytävän kolkko kauhuromanttinen musiikki, missä olivat äkkinäiset kylmät vedet kasvoille ja shokeeraavuuden tavoittelu (ts. veri ja tissit) ja ennen kaikkea missä oli kaiken sitova runollinen goottilainen henki joka näytti Cradle of Filthin levykannelta? Vuonna 2008 kun Hammer teki paluunsa olisi sellainen ollut enemmän kuin toivottua, mutta ei, sitä mielummin oltiin vain yksi heistä joka ei tahdo pitää itsestään ääntä taikka tulla huomatuksi. The Woman in Black ei ole se elokuva joka rymistelee paikalle metelöimään, mutta se oikeastaan näyttää siltä miltä niiden olisi pitänyt heti alusta alkaen näyttääkin, vaikka siitä puuttuukin ne verisimmät iskut ja huojuvat rinnat niin pahus vieköön se on pääosin juuri siltä mitä Hammer-elokuvan pitäisikin olla. On haalistuneet viileät värit jossa veripirskahdukset ovat näkyviä kuin Schindlerin lista punanuttuinen tyttö, tapahtuma-aika on jossain menneisyydessä mutta vaikea sanoa tarkalleen missä. Paikka, musiikki, jopa Radcliffen hieman pihalla oleva hermostunut nuori herra kuin suoraan Leen Draculoista. Radclifen kohdalla ainoa ongelma onkin Harry Potter-vision ravistaminen mielestä, mutta ainakaan itselleni se ei ollut kovinkaan vaikeaa koska en muutenkaan ole välittänyt Pottereista tuon taivaallista. Jos kuitenkin Radcliffe tuottaa oman itsensä vuoksi hankaluuksia niin ainakin muutoin näyttelijävalinnat ovat juuri sellaisia joita odottaakin näkevänsä tällaisissa elokuvissa, eli esiintyjiä joilla ei imago paina päällä ja jotka ovat mukana selvästikin uskottavuutensa kuin nimitunnettavuutensa vuoksi. Kaiken kaikkiaan The Woman in Black on elokuva joka tavoittaa erinomaisesti Hammer-lookin ja -fiiliksen vaikka onkin ehkä lyyrisempi toteutukseltaan kuin tunnetuimmat firman tuotokset. Väitän tosin, että viimeisin sekä tuorein ihan oikeasti Hammer-elokuvalta vaikuttanut teos oli vuoden 1999 Sleepy Hollow, joka oli tarkoitettukin jonkinlaiseksi pastissiksi ja joka olisi ilman mukaan ujutettua huumoria ollut aivan täydellinen hammer horrorin edustaja. Sleepy Hollow ei edes unohtanut niitä tyynyjä joihin haluaisi kasvonsa upottaa eikä sitä veristä pään irtoamista joka sen seurauksena tapahtui. The Woman in Black on enemmän Edgan Allan Poen runoutta. Kuitenkin, The Woman in Black on osoitus siitä, että kyllä Hammerilla vielä on verta suonissaan ja tämän olisikin pitänyt olla heidän paluunsa ensimmäinen tuotos vaikka sitten vain osoittamaan heidän edelleen olevan Hammer eikä jokin muu joka koettaa väkisin olla 2000-lukua. Nyt vaikka tämä nimenomainen elokuva saikin ilmestyessään suht' positiivista huomiota saattoi se olla liian vähän liian myöhään jotta tuotantoyhtiö olisi ottanut sille kuuluvan paikkansa. Toki ymmärrän kuinka goottihenkiset runolliset kauhuelokuvat saattavat olla nykyisessä lajityypin ilmapiirissä väärässä paikassa, mutta The Woman in Blackin henki osoittaa että siinä paikassa heillä ainakin olisi persoonallisuutta jota The Residentin kaltaiset mitättömyydet eivät omaa. Juoneltaan The Woman in Black ei kenties ole mitään muuta kuin perinteistä kummitustalomeininkiä ja sen toteutuksessa on sellaista hitautta joka hetkittäin tuntuu liialliseltakin löntystelyltä, eikä kaikesta hammermaisuudesta huolimatta pääse irti siitä ajatuksesta kuinka tässä olisi vähän turhankin tarkkaan laskelmoitu mitä fanit haluaisivat, mutta silti samalla ajateltu mikä saattaisi karkoittaa massayleisöä (siksi vähemmän näkyvästi verta, etc.) ja se tekee elokuvasta samalla hieman kopiomaisen että myöskin hivenen pelkurimaisen. Jälkimmäistä Hammer ei koskaan ennen ollut.
Historian painolasti on suuri, mutta siltikin, varsin positiivinen kokemus oikealla tavalla melankolisesta elokuvasta.

Tosin kaksi asiaa olisin poistanut ilman armoa: ne pari pakollista äkkisäikäytystä joissa pandanaamainen hahmo syöksyy kameraa kohti ja muka pelottavat nuket joita yksi kartanon huoneista on täynnä. Molemmat ideat ovat hakattu tylsästi kuoliaaksi jo ajat sitten.

Tähdet: ***

2 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Jatko-osa olikin sitten yhtäältä turha ja toisaalta hölmö.

...noir kirjoitti...

En siis pidä kiirettä sen hankkimisessa.