torstai 23. marraskuuta 2017

Calibre 45 (.45, 2006)

Iso-Al (Angus Macfadyen) kauppaa kaikkea leivänpaahtimista aseisiin ja käyttäytyy jokaista kohtaan luonteensa mukaisesti, eli on väkivaltainen m*lkku. Siksi naiset tykkäävät hänestä ja heistä etenkin tyttöystävä Kat (Milla Jovovich) on aivan miehen pauloissa, kuten myös nyrkin ja hellan haltioissa. Mutta hei, myös Kat on m*lkku ja niin ovat kaikki pariskunnan ystävätkin. Vieraatkin. Tässä maailmassa ihmisarvo mitataan moukkamaisuudella, näsäviisastelulla ja kamahuuruissa toikkaroimisella ja jokainen tuntuu olevan kisan voittaja.
Erään mustasukkaisuuskohtauksen seurauksena Al menee viimeinkin liian pitkälle ja Kat ymmärtää, että tämä suhde voi johtaa vain hautaan joten parempi lienee kivessä lukevan Alin nimi. Katin ystävät ovat myöskin keskenään pohtineet hänen ja Alin eroa, ja kukin heistä tuntuu olevan halukas toteuttamaan sen Alin hengen kustannuksella.
"Ole rohkea ja kokeile jotain uutta. Tapa ystävä."

Aina kun katson jotain Resident Evilia ajattelen, että Milla Jovovich on erinomainen actionstara sekä ruutupersoona ja hänestä olisi paljon, paljon, paljon parempaankin kuin aviomiehensä kakkapökäleisiin. Tämä Calibre 45 ei ole se ole paljon kertaa kolme, mutta se on silti osoitus siitä kuinka paljon parempi Jovovich voi olla kuin Resident Evilit yhteensä. Calibre 45 on hieman kuin jos joku olisi koettanut yhdistää Dazed and Confusedin ja Clerksin Scorsesen Sudenpesän kanssa. Slummien wannabegangsterit puhuvat paljon sontaa ja näkevät peilistä katu-uskottavuuden malliesimerkin, mutta ovat todellisuudessa vain löysäilijöitä jotka vain notkuvat jossain baarissa parantamassa maailmaa. Kun elokuvalla on sopivasti kieli poskessa niin sen luusereita seuraa varsin mielellään vaikkakin samalla toteaa, että kaikki ovat sen verran limaisia ihmissaastoja ettei heitä halua tavata edes valvotuissa olosuhteissa ja Jovovich istuu tähän suulaiden pilkkunilkkien maailman erinomaisesti osoittaen hänen tosiaankin vain tarvitsevan parempia elokuvia tuekseen ja tämä on hyvä askel sinne päin. Aika ajoin sekavuutta ja ylinäyttelemistä, mutta koska koko elokuvan tyylinä tuntuu olevan jonkinlainen vieroitusoire niin edellä mainitut vaikuttavat tarkoituksenomaisilta, mikä tosin ei vähennä hetkittäisiä päänsäryn enteitä. Siltikin positiivinen yllätys, eikä sitä vain Jovovichin ansiosta. Aikaisemmin vahvasti inhoamani Macfadyenkin voitti puolelleen vastenmielisen, mutta aina välillä jonkinlaista rakastettavuutta vilauttavan rentun roolissaan.
Ja varsin mielenkiintoista on se, että toimintatrilleriksi luokiteltu elokuva ei sisällä toimintaa juurikaan muualla kuin puheen tasolla ja siten juonen perusteella väkivaltaan kulkeutuvaa kostotarinaa, tms. odottava tulee hämmentymään sellaisen puutteesta. Nämä ovat slackereita, joten suu käy enemmän kuin kädet ja ne kädet eivät todellakaan pidä aseita kuten kansi menee väittämään.

Tähdet: ***

Ei kommentteja: