maanantai 7. huhtikuuta 2014

The Little Shop of Horrors (1960)

Hiukan lapsekkaan ymmärtämätön Seymour (Jonathan Haze) työskentelee heikon myynnin kukkakaupassa ja on alistuvan luonteensa ansiosta aikamoinen heittopussi. Jatkuvassa potkujen pelossa Seymour koettaa nostaa pisteitään tuomalla kaupan houkutuslinnuksi kasvattamansa lihansyöjäkasvin rääpäleen, joka ei kyllä vaikuta miltään ilon lähteeltä ennen kuin Seymour vahingossa aiheuttaa itselleen haavan jonka vuodattama veri saa kitukasvuinen kukan energiseen kasvuun. Kaupan omistaja Mushnick (Mel Welles) innostuu mahdollisuudesta tulla tunnetuksi ja menestyneeksi juuri samanlaisten suurien lihansyöjäkukkien myyntipaikkana, mutta kun Seymourin kasvi osoittaa lakastumisen merkkejä, laskee myös Mushickin vastikään noussut usko alaiseensa. Ollessaan yksin kukkansa kanssa ja miettiessään miten saada rehu osoittamaan aiemman kaltaista erektion kaltaista nousua, alkaa kasvi puhumaan ja vaatimaan verta enemmän ja enemmän. Vahingon seurauksena Seymour päätyy aiheuttamaan viattoman ihmisen kuoleman ja epätoivoissaan piilottaa ruhon riekaleet kukkansa vatsaan, joka onkin sitten vastaus siihen miten se saadaan olennoksi jonka kohdalla tulee kysyä "miksi sinulla on niin suuret hampaat?" ja vastaus on suden tapaan "jotta voisin syödä sinut suihini!" Siispä lisää lihaa on saatava.
Hei, olisit pyytänyt minulta apua, sillä minä saan kasvin kuin kasvin kuolemaan ennen aikojaan.

On se aina mainiota kun joku sittemmin suureen tunnettavuuteen noussut tähti otetaan mainostarkoituksessa käyttöön, silloin kun nostetaan samaisen henkilön uran alkupuolelta elokuva jossa hän on hädin tuskin mukana.
Tosin The Little Shop of Horrorsin kohdalla on myönnettävä, että Nicholsonin pieni rooli riehakkaan iloisena masokistina hammaslääkärissä on elokuvan kenties parhaiten muistettava suoritus, jolloin hänet kenties kannattaakin ottaa esille. Sen ei vain ehkä pitäisi toteutua muiden kustannuksella, sillä tässä elokuvassa lähes kaikki hahmot ovat näyttävän vinksahtaneita ja jokainen tuntuu kilvan ryöstävän kohtauksia toisiltaan, sillä sen verran hupsusta elokuvasta samanlaisine roolisuorituksineen on kyse. Esimerkiksi pääosan Jonathan Haze hyväsydämisenä idioottina, hänen luulosairasta alkoholille persoa äitiään esittävä Myrtle Vail, kukkia syövä Dick Miller ja itse ihmissyöjäkasvi ovat kaikki varsin mainioita osissaan ja kyseessä on varsin hölmön sinisilmäisellä tavalla erittäin hauska elokuva, joka ymmärrettävästi sai myöhemmin nimenomaan komediaremaken (joka on myös ihan hauska, mutta ei kuitenkaan hauskempi) ja on ehdottomasti ansainnut kulttistatuksensa.

Ollessani penska tulin katsoneeksi tämän elokuvan varmaan kymmeniä kertoja ja edelleenkin se on mielestäni useita katselukertoja kestävä riemastuttavan makaaberi komedia, jossa kauhu muuntuu vääntyneen musiikin ja lihanriekaleiden seassa sellaiseksi hallusinogeeniseksi päänravistustripiksi, että vaikka toteutus onkin tyypillistä Roger Corman-halpistasoa, niin se on kuitenkin siitä huolimatta ja juuri siksi pirun viihdyttävää katseltavaa. Kohtaukset joissa lallatuksella syylllisiä ajatuksiaan välttelevä Seymour tunkee maiskuttavan kukkansa suuhun ihmisen osia ovat niin evildeadmäistä mustaa komiikkaa, ettei niitä voi mitenkään ottaa tosissaan, vaan sitä antautuu suosiolla vauvamaiseen hykertelyyn. Samalla tosin ne hetket jolloin esillä on tarkoituksellinen kauhistuttavia, dramaattisia kohtauksia, sortuvat ne omaan mahdottumuuteensa ja esimerkiksi riitasointuinen synkkä musiikki on välillä vähän liiankin kaukana koettavasta tilanteesta. Sitten perään tulee kuitenkin kohtaus jossa potilas juoksee tuskissaan karkuun ja hammaslääkäri tiuskaisee perään "I'm glad i hurt you", niin tuolloin pienet tyyliristiriidat eivät enää haittaa laisinkaan niiden kadotessa onnistuneen komedian taakse.

Palatakseni hetkiseksi siihen kuinka katsoin tätä elokuvaa penskana usemmankin kerran, niin hieman toivon että minulla olisi tämän Elstree Hillin julkaisun sijaan edelleen se silloin omistavani kasettiversio, sillä sen kuvallinen ja äänellinen laatu oli huomattavasti parempi kulumisen jälkeenkin.
No, kyllä tämäkin kelpaa.

Tähdet: ****
The Little Shop of Horrors

Ei kommentteja: