Tämä on erityisesti heille jotka pitävät elokuvasta Kaikki Kauniit Hevoset, jossa myöskin esiintyy Penelope Cruz.
Cowboyt Big Boy (Woody Harrelson) ja Pete (Billy Crudup) tutustuvat hevoskaupan yhteydessä ja syvä ystävyyssuhde syttyy heidän välilleen. Sitä painitaan ja tanssitaan yhdessä, kunnes maailmansodan melskeiden kutsuessa, parhaimmat kaverukset erkaantuvat toisistaan eri puolille maapalloa sotimaan kotimaansa puolesta. Sotakin loppuu aikanaan ja kotiinpaluun koettaessa ystävykset voivat painia hieman lisää. Sodan merkitys tässä elokuvassa on vain selittää se, että ystävien ollessa poissa kotoaan on maailma kulkenut eteenpäin ja lehmipoikien aika on sillä välin alkanut muistuttamaan fossiilia. Siispä kun Pete koettaa rakentaa itselleen suurta karjatilaa, niin uusi nykyaikainen maailma ei ole oikein suopea vanhan ajan lehmipojille, mistä osoituksena keinotteleva rosvoparoni Jim Ed (Sam Elliott) joka lainailee naapureille rahaa voidakseen sitten pakkolunastaa heidän tilansa itselleen. Samalla Pete haikailee sittemmin naimisiin päätyneen nuoruudenihastuksensa Monan (Patricia Arquette) perään ja toisaalla Pete uskottelee Josephalle (Penelope Cruz) olevansa rakastunut häneen. Mona on olevinaan se ns. paha tyttö, kun taas suloinen, Peteen syvästi rakastunut Josepha on se kiltti tyttö. Eli tässä hieman korostetaan sitä kuinka Pete vain särkee oman sydämensä ollessaan rakastunut Monaan ja tekee saman Josephan sydämelle koska ei kerro hänelle suoraan ettei rakasta häntä. Sopivasti Peten tunteista tietämätön Big Boy on ihastunut Monaan ja onkin salasuhteessa hänen kanssaan, mutta toisin kuin Pete ei Big Boy edes yritä peitellä tunteitaan, mistä Monan aviomies Les (John Diehl) ei järin innostu. Edessä on siis tappeluita, sielunveljien kunniakäsitystä ja umpikujia.
Ihan hyvin näytelty ja kaikkea muuta kivaa on tarjolla, mutta oli se sitten yksiö-. kaksi-, kolmio-, tai ties-kuinka-moniodraama, niin elokuvan raukea, jopa löysä tunnelma aiheuttavat sen, ettei elokuvan suhdekoukerot järin herätä mielenkiintoa. Kirkkaansininen taivas ja nätin liekehtivät auringonlaskut ovat enemmän huomiota herättäviä kuin Peten moninaiset ihmissuhteet, ja karsimalla ylimääräisyyksiä oltaisiin hyvin voitu keskittyä alussa esiteltyihin teemoihin parhaimpien kavereiden väleistä ja ajasta jolloin hevosella ratsastaminen oli auton rinnalla vanhanaikaista. Ihan mukavaa katseltavaa tämä on edelleenkin, mutta vain niin kovin särmätöntä. Tästä tulee hieman mieleen ne Simpsoneiden vitsit joissa Lenny saa jotain silmäänsä ja niistä etenkin se kun huomaavainen Homer on hankkinut Lennylle lahjaksi kuvakuution josta on pyöristetty reunat, ettei se satuttaisi miehen simmua.
Eli kyllähän se oikeaan suuntaan menee, mutta ei puhko verkkokalvoa.
Tähdet: **
Minne Tuuli Kuljettaa
Tämä Top Gearin Winter Olympics-jakso on esitetty televisiossakin ja kyseessä on oikeasti vain temaattisesti erikoisjakso, että pituudeltaan se on normaali ja jos näitä Top Geareja aiotaan julkaista vastaisuudessakin jakso per dvd, niin levyjä kertyy turhan monta. Toki tällä dvd:llä on televisioesitykseen verrattaessa ekstramateriaalia, mutta noin 10 minuutin pätkä The Stigin autolla-ajoa ja pätkä bloopereita (jotka eivät edes ole Winter Olympicsista) ovat aika vähäisiä erottaakseen sen normaali televisiojaksosta. Tulee ihan mieleen ne Simpsonit Videolla-videolla julkaisut joissa oli ruhtinaalliset kaksi jakso per kasetti ja hintaa selllaiset 100 markkaa. No, tämä Winter Olympics maksoi vain 0,70 euroa, mutta kuitenkin tilan maksimointia voi harrastaa ilman, että määrä korvaisi laadun.
Talviolympilaiset Top Gearin malliin tarkoittaa tietenkin tuttujen autoesittelyn ohella teemaan sopivia urheilulajeja, jotka sitten on muokattu tapaturmavakuutusmaksujen korotusta ajatellen. Siispä ampumahiihto muokkaantuu drive-by-shootingiksi, pikaluistelu, kelkkailu ja jääkiekko suoritetaan autoilla ja varsinaisena loppuhuipennuksena Darwin-palkintoa tavoitellen raketeilla varustettu auto pistetään hyppäämään mäestä. Tuon viimeisen jälkeen tuleva The Stigin moottorikelkkahyppy tuntuu valitettavalta toistolta.
Verrattuna tuohon Top Gear Ultimate-boksin sisältöön, on Winter Olympics huomattavasti hauskempaa katseltavaa. Mutta tietenkin vertailuja tulisi välttää ottaen huomioon, ettei Ultimaten sisältö ole edes oikeaa Top Gearia, vaan vain suunnattomasti sitä muistuttava. Samapa tuo, sillä sen boksin puutteet, eli pitkälti Jeremy Clarksonin kanssajuontajien James Mayn sekä Richard Hammondin poissaolo korjaantuu Winter Olympicsissa ja jälleen rakastava pottuilu kohdistuu muuallekin kuin jauhelihasoppaan. Hammond tosin muiden kiireidensä vuoksi ei ole mukana jokaisessa osuudessa ja sitä korjatakseen hänen kohdallaan esitellään erikseen nauhoittettuja temppuja, kuten kokeileminen kauanko kestää jäädyttää itsensä autossa. Oli Hammond Clarksonin ja Mayn seurassa tai ei, niin se ei estä jälkimmäisiä kettuilemasta hänelle ja siinä vaiheessa kun Hammond astuu kumppaneidensa seuraan, sama meno jatkuu.
Hölmöjen temppujen ohella se Ultimaten kohdalla kaipaamani elokuvamusiikin, tai vähintäänkin elokuvallisen musiikin käyttö on vahvasti läsnä ja pääni sisäinen äänitunnistin bongasi ainakin DJ Shadowia, Mobya, Portisheadia, Maurice Ravelin Boleroa, Mike Postin A-Teamia, Bill Contin Rockya ja mahdollisesti Basil Poledourista (osa musiikista kun on aika vahvasti remixattua ja näin ollen hämäävää).
Winter Olympics ja Top Gear ylipäätään on mainiota kiiltävää ja lapsekasta viihdettä, joka saa tälläisen ei-autoihmisenkin innostumaan samalla tavalla kuin jalkani vispaa nyt taustalla soivan Firevisionin The Game You Play-levyn tahtiin. Auta armias jos Top Gear keskittyisi aiheeseen josta oikeasti olisin kiinnostunut.
Tähdet: ****
Top Gear: Winter Olympics
