Elokuvahaaste 2016: 8. Elokuvan kannesta voi tehdä elokuvanaaman

Good Guys Wear Black - Mustat tiikerit (Good Guys Wear Black, 1978)

Teen nämä järjestyksessään, katsoen mikä seuraava haaste on vasta sen ollesssa vuorossa ja siksi miettimättä etukäteen mikä elokuva sopisi kulloiseenkin haasteeseen. Toki mielessäni on muutama elokuva joiden kohdalla olen tuuminut, että jos se ja se sopii johonkin tehtävään niin saatan sitä siinä hyödyntää, ja olen tietenkin ennen aloitusta vilkaissut mitä kaikkea haastelista sisältää, etten täysin tietämätön tulevasta ole, vaan pikemmin ulallani siitä mikä on järjestys. Niin ja koska en viitsinyt opetella niitä ulkoa en myöskään kaikkea muista, jotta spontaanius olisi mahdollisimman toimivaa. Aluksi myös tuumin josko saisin hankaloitettua missiota siten, että kaikki elokuvat olisi valittu vhs-kokoelmastani, mutta sitten ajattelin että eh, miksi. No kuitenkin, sen muistan että yksi jossain vaiheessa eteen tulevista haasteosioista on kirjoittaa elokuvasta joka ilmestyi allekirjoittaneen syntymävuonna ja se tulee aika varmasti olemaan se elokuva jonka piti olla tässä kirjanaamatehtävässä ja tämän Chuck Norrisin ensimmäisen soolohitin puolestaan oli tarkoitus olla se syntymävuosielokuva. Jep, 1978, tuo vuosista paras ja kaunein. Vaihto tapahtui syystä, että katsokaa nyt tuota kantta:

Vietnamin sodan ollessa lopuillaan kiero ministeri Morgan (James Franciscus) neuvottelee sotavankien vapauttamisesta, mutta vastapuolen edustaja on valmis yhteistyöhön vain jos CIA:n maahan soluttautuneet agentit, ns. Mustat tiikerit paljastetaan ja uhrataan teloitettaviksi. Morgan tavoittelee Nobelin rauhanpalkintoa ja mikä olisikaan parempi keino hankkia se kuin palauttaa omat vangitut pojat elävinä kotiin, joten mitäpä muutama (sata jotain?) CIA:n asiamies siinä painaa. Teuraaksi vain. Sellaiseksi päätyykin agentti Bookerin (Chuck Norris) johtama ryhmä ja vain muutama heistä pääsi ehjin nahoin takaisin kotimaahansa.
Nyt paria vuotta myöhemmin Booker on jonkinlainen mekaanikkorallikuskiprofessori(?) joka saa yliopistolla vieraakseen asianajajatutkija Margaretin (Anne Archer) joka tuntuu olevan kovinkin hyvin perillä miehen CIA-menneisyydestä. Samaan aikaan jäljellä olevia Mustia tiikereitä ruvetaan järjestelmällisesti pistämään hengiltä ja Bookerin tehtäväksi jää estää lisäkuolemat, mutta tottakai hän saapuu kaikkialle liian myöhään ja lopulta vain hän itse jää hyppimään tuulilasien lävitse pysäyttääkseen Morganin, joka on ruvennut pyyhkimään todisteita selaushistoriastaan.

Craig Safanin score jatsaa aika mukavasti ollen tekoajalleen aika tutunoloista (ts. laloschifrinmaista) ja erityisen mainiota tässä elokuvassa onkin juuri sen kylmä 70's-staili (vrt. Likainen Harry, Kovaotteiset miehet, Pakotie) yhdistettynä Norrisin karatemeininkiin ilman, että elokuva tuntuisi blaxploitaatioversioista tutun koomiselta (vrt. Black Belt Jones). Mikä ei siis tarkoita etteikö Good Guys olisi ajoittain aika huvittava, mutta se selvästikin pyrkii olemaan ns. karate-elokuvan sijaan nimenomaan 70-luvulle tutun tyly kova paranoidi kyttäleffa, vain korvaten pistoolin kengänkuvalla. Huvittavaksi se muuttuu enimmäkseen koska on aika samperin kömpelö ja ei juuri kulu minuuttikaan jolloin kuvaus, valaistus, tms. vaikuttaisi siltä kuin tekijätiimi koostuisi vain kädettömistä ja sokeista, jonka vuoksi myötähäpeä meinaa peittää coolit hetket alleen. Ja uskokaa pois, vaikka kamera meinaa koko ajan kaatua kuvaajan mukana, tarkennus on kuin kaihipotilaalla ja yö on valoisampi kuin Josif Stalin, on Good Guys myös täynnä samperin cooleja hetkiä jonka vuoksi en laisinkaan ihmettele elokuvan menestystä, mutta ihmettelen että miksi siitä huolimatta esimerkiksi kameraa ei voitu antaa jollekin joka ei ollut krapulassa. Toki myös Norrisin hahmon kierrättäminen erilaisissa muka eksoottisissa kuvauspaikoissa (viidakko, lumihuippuinen vuori, etc.) tuntuu tarpeettoman typerältä ja siitä lieneekin pitkälti syyttäminen tuolloin kuumimmillaan olevia James Bond-elokuvia joissa sellainen on arkipäivää. Se tuskin on kovinkaan kaukaa haettu yhteys, sillä vaikka Norrisin hahmo onkin erilainen agentti kuin Bond, on tähän silti pistetty mukaan 007-leffoista tutun oloisia hetkiä, kuten vaikkapa se laskettelurinteessä pyllähtäminen.

Samapa tuo, sillä vaikka elokuvassa onkin hikipajafiilistä, on se hyvin mainio toimintaelokuva (tai pikemminkin jännityselokuva) ja oli mitä mieltä tahansa Norrisin näyttelijänlahjoista, istuu hän tähän yhtä hyvin kuin supermakeet viikset naamaansa.

Tähdet: ***

Good Guys Wear Black - Mustat tiikerit

Ystävänpäivä. Nyt

Rehellisesti sanoen en oikein ymmärrä tälläisen erillisen ystävänpäivän tarkoitusta muuna kuin kauppojen halusta myydä tuotteitaan, sillä kyllähän ystäviä tulisi arvostaa 365 päivää vuodessa, eikä siitä siten pitäisi joutua erikseen muistuttamaan. Joskin huomautettakoon etten minä kyllä juhli vappua, juhannusta tai muitakaan tälläisiä ihmisilon ihanuuksia ja kurjuuksia, että mitä minä tylsimys mistään mitään tiedän. "Bah, humbug!"

Mutta kun tälläinen päivä ja sen toivotus kuitenkin tuo hyvän mielen, niin onhan tämä ehdottomasti parempi kuin ei olisikaan ja siitä syystä toivotankin hyvää ystävänpäivää tähän blogiin eksyneille, olimme sitten niitä oikeasti tai emme.