Toisin sanoen The Deadly Silver Ninja aka Eighteen Martial Arts aka Dragoneer 8 - the Unbeatable, koska tottakai ja Joseph Lai sekä Godfrey Ho.
Pai Wu Lang (Dragon Lee eli Bruce Lei eli Moon Kyoung-seok) on saapunut tapahtumapaikkana olevaan kaupunkiin koska hänen isänsä on tapettu ja hän janoaa kostoa, ja syyllinen on ilmeisesti jompikumpi taikka molemmat aluetta kiusaavista Mingin-rikollispomoveljeksistä. Pai Wu jonka uskotaan olevan myös mysteerinen The Silver Ninja pelastaa ylivertaisilla lähitaistelutaidoillaan ensin kukkakauppiaan Xue Huan (Phoenix Kim eli Yuen Qiu) häiriköiltä ja sitten myöhemmin tämän sokean isän samoilta tyypeiltä, joten näin on jää murrettu ja uudet bestikset haalittu. Xue Huan itsekin on varsin näppärä jalkatyöskentelyltään, mutta se ei estä edellä mainittuja ilkimyksiä kaappaamasta häntä lunnaiden toivossa jolloin Pai Wun tulee ryhtyä pelastustoimiin. Jaa, no Xue Huan pääsikin omin avuin pakoon, että se siitä sitten. Mutta voihan Pai Wun hakata pahikset sitten ihan vain kuntoilun vuoksi. Pai Wulle selviää, että isänsä murhaaja onkin Xue Huanin isä, joten kai se nyt sitten on annettava anteeksi miehelle joka tappoi parhaan ystävänsä ihan vain koska hän virui avuttomana maassa. Reilu peli. No kuitenkin, jonkinlainen MacGuffin tässä on kartta joka johtaa jonkin aarteen luokse, mutta kenties eniten huomionarvoista on se perustarina jossa kaupunkiin saapuu sankari vapauttamaan sen rikollisista ja näin tulee tapahtumaankin. Niin ja tottakai Pai Wu on tosiaan The Silver Ninja ja tämä on merkittävää koska... en oikeastaan tiedä miksi. Idea ilmeisesti on siinä, että kyseessä on jokin Robin Hoodin, Zorron tai Mustanaamion kaltainen maineikas sankarihahmo, mutta vaikka Pai Wu pari kertaa pitääkin valkoista ninjapukua niin enemmän hän mätkii pahiksia siviiliasussaan ja kasvot sekä nimi paljaana, että yhtä hyvin hän voisi pitää vain erilaista hattua päässään kun se ninjapuku tuntuu olevan vain vaate eikä sen enempää.
Ensinnäkin, aivan mahtava dubbaus. Ei vielä se, että se on odotetusti epäsynkassa, mutta erityisen huippua siinä on se kuinka lähes jokainen hahmo kuulostaa amerikkalaiselta yrittämässä brittiaksenttia ja se on aivan kauheaa ja ihanaa kuin Tom Cruise irlantilaisena. Ja jos Reservoir Dogs pitää hallussaan ennätystä fuck-sanan käytössä, niin The Dragon, the Young Master lienee sen bastard-versio, sillä sitä kuulee niin paljon että luulisi jokatoisen roolihahmon nimen olevan Bastard. Siispä jos käyttäisi bastard-sanaa juomapelinä jossa jokainen kerta kun se mainitaan olisi syytä ottaa naukku, olisi maksakirroosi iskenyt jo ennen elokuvan puoliväliä. Joskin liitutaulun viiltelyltä kuulostava musiikki saattaa jo tehdä tehtävänsä ennen sitä.
Dragon Lee on tietenkin yksi bruceploitaation ilmentymistä ja uransa urkenikin ulkonäöllisen yhteneväisyyden vuoksi, mutta The Dragon, the Young Master ei kylläkään tyylillisesti ole lähimainkaan Bruce Leetä enkä usko sitä sellaiseksi tarkoitetunkaan. Enemmän tässä on Shaw Brothersien kungfua ja huumorinsa osalta lähin vertailukohde lienee Jackie Chanin tuotannot (ts. ei siis yhtä tiukkakatseista kuin bruceilut), mutta näki yhtäläisyyksiä sitten mihin suuntaan tahansa niin elokuvana The Dragon, the Young Master on aika kömpelöä tavaraa. Kungfu on on pääosin käsien huitomista kuin olisi päätynyt hyttysparven keskelle ja viuh!-, whoosh!- sun muut vi-vi-viuhahdus!-ääniefektit ovat kuin yritys peittää pierua nostamalla stereoiden volyymia. Joten elokuva vaikuttaa pitkälti parodialta edustamastaan lajityypistä kuin yritys olla sitä tosissaan ja mitä tulee Wikipedian väitteeseen kyseessä olevan reilusti komedia, niin vaikka mukana on joitakin selvän tarkoituksellisia koomisia tilanteita ei tämä kyllä varmasti ole silkaksi komediaksi tarkoitettu kuin vahingossa. Minkä tosin lasken plussaksi tämän elokuvan kohdalla, sillä lähdinkin katsomaan sitä Godfrey Hon maineen huomioiden, hänen filmografiansa kun koostuu lähestulkoon niin huono että hyvä-teoksista ja siten niiden elokuvien viihdearvo on harvemmin pettävä. Joskin The Dragon, the Young Masterin kohdalla hän on ilmeisesti ollut vain jaetulla ohjaajanpallilla ja se selittänee sen miksi tästä puuttuu se viimeinen isku tönäisemään tarpeeksi viihdyttävän huonon puolelle. Nyt kyseessä on tarpeettoman laiska ja vähäisesti hauska ollakseen erityisen innostavaa katseltavaa ja siten kyseessä on huonoksi elokuvaksi jonkinasteinen pettymys.
Tähdet: **
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti