perjantai 8. joulukuuta 2017

Dragon Crusaders (2011)

Keskiaika tai jotain sinne päin ja maamerirosvot ryöstelevät kyliä ja tappavat kansaa, mutta onneksi joukko temppeliritareita saapuu aina sopivasti myöhässä paikalle. Ritarit löytävät hylätyn ajankohtaan nähden hämmentävän modernin purjeveneen ja vapauttavat sen ilmeisen lukitsemattomasta sellistä, tms. nuoren neidon joka meni aikaisemmin hölmöyksissään loitsimaan lohikäärmekirouksen joka muuttaa kaikki veneilijät monstereiksi, eli joko eläviksi kuolleiksi taikka minilohikäärmeiksi (no, gargoiliksi sanovat). Paha pomolohikäärme saattaa tosin syödä heidät ennen sitä. Siispä nyt ritarit, edellä mainittu neito ja mukaan lyöttäytyvä soturinainen lähtevät yhdessä lahtaamaan lohikäärmettä ja etsimään keinoa vapautua kirouksesta joka löytynee mustan noidan käsikirjasta. Eli tuttuun fantasialeffatapaan taas kuljetaan esittelemässä maaseutua.

Pari vuotta Dragonquestin jälkeen ohjaaja Mark Atkins palasi lohikäärmeiden pariin ja teki tämän Dragon Crusadersin joka tosin ei ole niinkään suoraa jatkoa edelliselle, mutta jonka voi silti sanoa olevan sitä ainakin siten, että se vaikuttaisi kuuluvan samaan maailmaan. DCU eli trendikkäästi Dragon Cinematic Universe. Ei nyt sentään, mutta samaa tauhkaa on kuitenkin tarjolla. Eikä tämä jäänyt viimeiseksi Atkinsin lohikäärmeilyksi, mutta myöhemmin sentään taisteltiin natseja vastaan.
Atkins on näemmä Asylumin luotto-ohjaajia minkä vuoksi minullekin on kertynyt aika liuta hänen tekemiään elokuvia, vaikka niistä ei nyt katsellessa näekään mitään persoonallisuutta jonka vuoksi nimi jäisi erityisen hyvin mieleen ja täten lukumäärä on enemmänkin sattumankauppaa. Kaikki ne kuitenkin ovat silkkaa roskaa, mutta parhaimmillaan sentään niin huonoja että hyviä. Jotkut sen verran tuskallista, että esimerkiksi Haunting of Wichester Housesta totesin seuraavaa: "Jos maailmassa on yhtään oikeutta, niin tämän elokuvan tekijät käsittelevät filmiä jatkossa korkeintaan vain teettäessään valokuvia." Se kannattaa pitää mielessä jos Atkinsin elokuvia lähtee katsomaan, tuolloin kun voi yllättyä vain positiivisesti. Sitä tavallaan Dragon Crusaderskin teki, tai ei ehkä sittenkään. Neutraali lienee paras termi kuvaamaan tätä elokuvaa. Se on tyypillistä halpatehtaan liukuhihnailua jossa Asylumia ajatellen mieleen tulee taas samat ajatukset kuin aina muulloinkin ja esimerkiksi edeltävää Dragonquestia miettien toteamukset, että samalla tavalla vähemmän koominen kuin olisi luullut, mutta ei missään nimessä silti kovin vakavissaan otettava. Eniten ajatuksia Dragon Crusaders herätti ulkoasussaan koska sen vuoksi tuumin, että tässä varmaankin on käytetty filtterinä digikameran posterisaatioefektiä sillä samalla tavalla värit ovat hieman luonnottomat ja feikillä tavalla akryylimäisiä (ts. enemmänkin levinnyttä ja sutattua kuin oikeasti maalauksellista). Ei se oikein stilleissä erotu, muta varsinkin itse elokuvan liikkeessä se piirtyy vahvasti tiettyjen värien kuten vihreä kohdalla.

Tykkäsin ideasta että ritarit ovat kirottuja, mutta olisin mielummin nähnyt sen enemmän samankaltaisena ideana kuin jossain Legenda haukasta taikka ihmissusimeiningeissä jossa vain osan ajasta voidaan yrittää vapautua kirouksesta kun samalla tiedetään sen kuitenkin ottavan säännöllisesti vallan. Toki se gargoileiksi muuttuminen on hieman samaa, mutta tässä tapauksessa kun sellaiseksi muututaan niin sellaisiksi jäädään ja se muuttuminen on ihan sattumanvaraista kun mainitsemani esimerkki olisi ollut kiinnostavampi ryhmähengen epäluottamuksen ja oman aikaa vastaan taistelun suhteen. Nyt se on joko tai, ei jatkuvaa pelkoa.

Elokuvan pelastus on Cecily Fayn esittämä soturineito joka sinänsä on hahmona aika perinteinen bad ass-chick, mutta hänen ilkikurisessa esiintymistavassaan on samaa cooleutta kuin Zoë Bellilla ja mieluusti näkisinkin samaan tapaan Fayn nousevan vastaisuudessa näkyvämmäksi näyttelijäksi merkittävämmissäkin tuotannoissa. Antamani kolmas tähti tuleekin yksinomaan hänelle ja kiitos Fayn Dragon Crusaders jää hyllyyn mahdollista toista katselukertaa varten kun esimerkiksi nuo kaksi edeltävää lohikäärmeilyä lähtevät kierrätykseen.

Tähdet: **(*)

4 kommenttia:

Franco kirjoitti...

Tällä natsilohikäärmeilyllä tarkoitat varmaan P-51 Dragon Fighter(!-elokuvaa. Olen sen jossain Asylum-illassa nähnyt. Tai nähnyt ja nähnyt, tämän elokuvan aikana kello ja meikäläinen oli jo aika tööt. Ja mitä rekisteröintikeskukseeni tästä jäi mieleen, niin aika tööt oli elokuvakin. Tööt tylsyydessään. Sillä Dragonit eivät elokuvassa, ainakaan verkkokalvoillani paljon lennelleet. Mutta kuitenkin, aatelkaa, Lentokoneet ja Lohikäärmeet! Taistelussa!

Tuoppi kirjoitti...

Asylum-ilta kuulostaa yhtäaikaa pelottavalta ja kiehtovalta. Skitsoa!

Franco kirjoitti...

Kellon ympäri, iltakaheksasta aamukaheksaan. Jengi oli aamulla kyllä aika pöllämystynyttä porukkaa.

...noir kirjoitti...

Tuollaisen jälkeen onkin asylum tarpeen. Ba dum tss!