keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Most Wanted (1997)

Most Wantedin on ohjannut myös Barb Wiresta vastannut David Hogan, joten SATA TÄHTEÄ!!!

Sotilas James (Keenen Ivory Wayans) ei suostunut ampumaan viatonta pikkulasta joten kollegat antoivat turpaan ja sotaoikeus tuomitsi hänet kuolemaan. Jep, reilu peli. Sitten kenraali Woodward (Jon Voight) auttaa väkisin Jamesin pakenemaan ja värvää hänet halusi tai ei salaiseen valtion antiterroristijärjestöön. Heti ensimmäisen salamurhakeikan aikana James saa huomata, että Woodward onkin pahis (jep, suuri yllätys samalla tavalla kuin vesi märkää, tuli poppaa) ja hän saa nyt paeta kaikkia ollen leimattu valtion viholliseksi numero yksi. Tai no, ehkäpä pikemminkin valtion vihollinen numero 2478. Tottakai viaton sivullinen, tohtori Victoria (Jill Hennessy) sattui kuvaamaan tapahtuman jonka perusteella James lavastettiin presidentin vaimon murhaajaksi ja nyt eripurainen pari saa hetken ajella hitaasti karkuun kunnes Victoria voidaan unohtaa koko loppuelokuvasta.
Okei, Woodwardilla on omia murhabisneksiä johon tarvitaan joku syylliseksi, mutta en oikein tajua miksi järjestää vastahakoinen vankilapako ammattisotilaalle, vaivautua ylipäätään esittämään värväävänsä hänet johonkin agenttiporukkaan ja sitten jo heti ensimmäisen tehtävän aikana lavastaa mies murhaajaksi, mutta tehdä se vieläpä siten että annetaan aikaa miettiä mitä tapahtui ja mahdollisuus puolustautua. Eikö olisi mielummin kannattanut käydä tappamassa joku randon pussihukka, raahata ruumis tapahtumapaikalle ja pistää ase käteen?
Ei?
Ei sitten.

Okei, minulla on kyllä tapanani katsella vähintäänkin hengeltään B-elokuvia, mutta siltikin ihmettelen miten koko ajan eteeni tulee teoksia jotka budjeteistaan riippumatta tuntuvat olleen kaupallisia floppeja. Tämäkin pökäle oli maksanut vaivaiset 25 miljoonaa dollaria ja silti takaisin oli tullut koko kierroksella vain 11. Ei se olisi ansainnut niin suurta tuottoa!
Kyseessä on kuin todella yksinkertaistettu versio jostain Enemy of Staten kaltaisista toimintaleffoista joissa on juuri se tyypillinen juonikuvio, että viaton mutta selviytyjäluonteinen vihollista fiksumpi henkilö joutuu lavastettuna pakenemaan valtion agenttipahiksia ja muka hengästyttävän vauhdin lopuksi hän saa jollain kukkaruukkuun piilotetulla mikrofonilla tai vastaavalla paljastettua pääpahiksen, joka jostain syystä ei aio käyttää vaikutusvaltaansa vapautuakseen vaan vetää muka yllätyksenä pyssyn esille ja nosturi murskaa hänet. Ja vaikka Most Wanted maksoikin vain 25 miljoonaa niin halpaelokuvan sijaan se oikeasti vertautuu helpommin niihin isompiin vastaaviin teoksiin jo pelkästään jo tähtikaartiltaan, joka ei nyt aivan yhtä paljon kukkaroa verota kuin Will Smith, mutta on silti sieltä sopivan tunnetusta päästä ja heitä nimiä on useita. Lisäksi toiminta on kuitenkin tehty tavanomaisen mukavan sujuvana, pyrkien olemaan isoa näyttämättä turkkilaiselta Tähtien Sodalta jolloin ei tästä tule automaattisesti mikään kengännauhatuote mieleen.
Ilmeisesti se kaikki raha käytettiinkin ammuskelukohtausten luomiseen koska esimerkiksi käsikirjoitukseen ei ainakaan fyffeä näköjään riittänyt. Keenen Ivoryn käsikirjoittajastatus tarkoitti varmasti sitä, että otetaan jo olemassa oleva tarina ja Keenen Ivory saa repiä osan sivuista pois. Ihan oikeasti, tämä vetää koko elokuvan tarinan vartissa läpi ja vielä pitäisi odottaa melkein 80 minuuttia lopputekstejä. Eihän näissä tämän tyylisissä elokuvissa hahmot muutenkaan ole mitään pohjattoman syviksi kirjoitettuja, mutta kyllä niissä aina sentään on etenkin päähenkilön osalta jonkinlaiset juuret mukana ja siten näemme aluksi jotain sellaista kuten sankari iloitsee perheensä kanssa, suutelee vaimoaan (tai lastaan, äitiään koiraansa, kahvinkeitintä) ja käy ostamassa sanomalehden ennen kuin action alkaa, mutta tässä hypätään suoraan sellaisen ylitse. Tuntuukin kuin levy olisi skipannut pari kappaletta, mutta ei, ei valitettavasti. Sen melkein voisi huomioida jonkinlaisena piikkinä tällaisten elokuvien kliseitä kohtaan ellei Most Wanted kuitenkin olisi pelkkä kasa pinnallisuuksia, nyt vain tiivistettynä kuin appelsiinien sijaan vitamiinitabletin nauttiminen. Saaden kylläkin aika hillittömän ripulin peräänsä. No, on siinä muutama sujuva ammuskelukohtaus ja pari kivaa räjähdystä.

Wayansin klaani on suuren suuri, mutta sitä ei huomaisi jos sisaruksilla ei osattuisi olemaan eri etunimet sillä kaikki tuntuvat näyttävän samalta ja mikä oudointa, näyttelevänkin samalla tavalla. Most Wanted on kuitenkin heistä Keenen Ivoryn tähdittämä/kirjoittama toimintaelokuva ja se eroaa esimerkiksi Damonin Bulletproofista olemalla... öö... eri vuodelta? Yleisesti ottaen voisi melkein sanoa, että ainakin mitä tulee Wayansien elokuviin voi valitettavan usean niistä sekoittaa keskenään huomaamatta eroa... edes Wayansissa.
Elokuvan suurin tahaton (mutta esittäjänsä puolesta varmasti tahallinen) koomisuus tulee kuitenkin John Voighilta joka ilmeisesti uskoi tulleensa palkatuksi Fakta Hommaan.

Jonkinlaista lisähuomiota Most Wanted sai vuosia myöhemmin kun Myytinmurtajissa koetettiin tehdä elokuvassa esitettyjä jääluoteja.
Joo, ei siitäkään tullut mitään.

Tähdet: *

2 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Oletkos Marky Markin tähdittämän Shooterin mahdollisesti nähnyt?

...noir kirjoitti...

Se se vasta samanlainen onkin.