lauantai 16. toukokuuta 2015

Mimic (1997)

Uusi torakoiden levittämä ikävä tauti on nostanut päätään ja laskenut lasten. Jotain olisi siis tehtävä ja tähän haasteeseen tarttuu ökkömönkiäistutkija Susan (Mira Sorvino) joka kehittää oman mutanttitermiittirukoilijasirkkansa tappamaan kiusalliset torakat. Hyvin näyttää sujuvan sillä torakat ovat nyt mennyttä ja lapset kärsivät enää muiden kuin tämän nimenomaisen taudin aiheuttamista kuolemista. Mutta katso! Nyt kolme vuotta myöhemmin ne mutanttitermiittirukoilijasirkat ovat kasvaneet sellaisiksi noin kaksimetrisiksi ihmisen imitaatioiksi ja jostain syystä ne ovat aika pirun kiukkuisia. Siispä Susanin on koetettava korjata aiempi erheeksi osoittautunut pelastussuunitelmansa, mutta onnistutaanko siinä? Elokuva sai kaksi jatko-osaa, joten ei kovinkaan hyvin.

Al Jaffee, oletko nyt tyytyväinen?

Eh, onhan tämäkin elokuva, että kai sitä voi arvostaa siksi että se on saatu tehtyä. Jep, samalla tavalla kuin tyhjien pahviaatikoiden keräämistä, sillä tilan täytettä se voi olla, mutta ilman ainakaan mitään oikeasti kiinnostavaa sisältöä se on vain se tilan viejä kunnes tulee jonkinlainen muutos hetkeen, kuten tähän metaforaan soveltuva roskien vienti. Hahmot ovat laimeita, kauhu by the numbers-säikyttelyä ja vaikka hämärässä äkkiseltään ihmistä muistuttavat jättiötökät vaikuttavatkin soveliaalta pelottelukuvastolta, niin liiallinen hätäilyn tunne ei pidä niitä kovinkaan kauhistuttavina kuin korkeintaan samanlaisen ohikiitävän hetken kuin se Constantinen ötökkämies. Ihan siedettävä kauhisteluhan tämä on, mutta vain samalla tavalla kuin myöskin vuodelta 1997 oleva Relic, eli enemmänkin pelkäksi ajantapoksi tarkoitettua kuin laisinkaan pohdintaa taikka keskittymistä vaativa. Mikä on sääli ottaen huomioon kyseessä olevan Guillermo del Toron ohjaustyö, joka kuitenkin huonoimmillaankin saa aikaiseksi vähintäänkin mielenkiintoista elokuvaa. Tästä on jopa ihmisimitaatioötököistä huolimatta vaikea löytää del Torolle ominaista mielikuvituksellisuutta ja kun kokonaisuus on pelkkää ennakoitavaa lähestyminen-katsojan näkemä uhka-äkillinen riitasointu(vale)säikäytys-rakennetta alusta loppuun, niin liukuhihnaisuus ei saa laisinkaan ihmettelemään sitä miksi del Toro on väitetysti myöhemmin kieltänyt elokuvansa.
Jos Mimicin kohdalla näen sen kiinnostavimmaksi seikaksi sen, että ilmeisesti Front Line Assembly sai siitä jonkinlaista inspiraatiota levylleen Implode (kansikuvien visuaalisuus ja mukana oleva Mimicista lainattu puhesample [ajassa 1:52]) niin ainakin itseni on hyvin vaikea mennä suosittelemaan elokuvaa ja tuon Imploden kohdallakin se on hieman hankalaa kun tuotos on yhtyettä ajatellen vain keskitasoa.
Levyn Mimicia lainaavaa paremmassa kappaleessa samplataan Event Horizonia (sekä Alienia), joka sekin tuo onnistuneempana elokuvana mukavamman fiiliksen. Niin ja Event Horizon on vieläpä Paul W.S. Andersonin ohjaama, joten jos hänet nostaa del Toroa korkeammalla lienee helvettikin jäässä.

Tähdet: **
Mimic

3 kommenttia:

Anton von Monroe kirjoitti...

Eka lause ei ole toimivaa suomea.

Siitä on todella kauan, kun näin Mimicin, muistaakseni kankaalta. Ja silloin pidin etenkin sen ensimmäisestä puoliskosta paljon. Niinpä haluaisin puolustaa sitä, mutta se ei kyllä onnistu, koska aika on hyvinkin saattanut syödä teosta.

Mutta del Torosta sanottakoon, että siinä on yksi tämän ajan aivan yliarvostetuimpia ohjaajia. Pacific Rimin ja Hellboyt olisi voinut vääntää kuka vaan brettratner. Devil's Backbone on vielä ihan ok, mutta Panin labyrintti on pelkkää menneen nostalgisointia muutamin oamperäisin otoksin.

Lukuunottamatta Cronosta, P.W.S. Andersonin Resident Evil (I) ja Event Horizon ovat parempia kuin mikään mitä del Toro on tehnyt. Joten helvetillä ei ole mitään hätää.

...noir kirjoitti...

Eka lause ei kenties ole toimivaa suomea, mutta toimiva ei ole myöskään väite "Pacific Rimin ja Hellboyn olisi voinut vääntää kuka vaan brettratner."
Ratner osaisi kyllä aiheuttaa samanlaista nättiä visuaalista tuhoa, pitää hahmot ainakin Pacific Rimin tavoin merkityksettöminä, mutta samanlaiseen rehellisen rakastavan tiedostavaan fanitoimintaan ei Ratner yltäisi edes unissaan. Del Toro kun liikuskelee sillä alueella lähempänä Tim Burtonin kaltaisia ohjaajia, kun taas Ratnerille asia olisi enemmänkin Renny Harlinin ihan sama, teen sen koska maksetaan-kamaa, mistä vertailevina todisteina X-Men 3 ja Manaaja: alku.

Niin ja nykyajan suurimpia herkkyyden mestareita, eli Slipknotia mukaillakseni:
Resident Evil = Shit.

Ensimmäistä Resident Evilia en olekaan vielä arvostellut/haukkunut täällä. Pitääkin pistää korvan taakse

Anton von Monroe kirjoitti...

Tim Burtonin nimi sopiikin ottaa esiin, sillä häntä yhdistää del Toroon kaksi asiaa: molemmat ovat hyvin lahjakkaita; eikä kumpikaan ole tehnyt hyvää elokuvaa 20 vuoteen. (Noh...Devil's Backbone, ehkä Mimic?, Päätön ratsumies ja Mars hyökkää ovat ihan hyviä - mutta hieman mutkat suoriksi vetäen voin väitteeni allekirjoittaa.)

Hellboyn "rakastava fanitoiminta", tai jotain, on yhtä kuin Ron Perlman, jonka takia ykkösen jaksaa katsoa. Mutta kakkosta ei enää Roninkaan vuoksi.

Jatko-osat ovat kammottavia, mutta RE1 on loistava. Minulla on vastine valmiina, joten heti kun ehdit...