The Mechanicin tapauksessa olisi hyvin voitu jättää toinen levyistä pois (joko dvd tai bluray) ja laittaa tilalle Charles Bronsonin The Mechanic, kun kyseessä kuitenkin on sen elokuvan remake. Itse asiassa sellaista olisi syytä harrastaa aina kun kyseessä on uusintaversio, jotta siitä saataisiin oikea vertailukohta mukaan ja ennen kaikkea osoitettaisiin että siellä on historiakin, ettei luultaisi Wicked Gamea Ville Valon kirjoittamaksi kappaleeksi.
Arthur (Jason Statham) on ammattitappaja ja kuten asiaan kuuluu, paras mitä rahalla saa. Luonnollisesti hän joutuu rei'ittämään kollegansa kauttaviiva isähahmonsa Harryn (Donald Sutherland) ja yksinäisen suden ulvonta saa herkempiä sävyjä kun Arthur päätyy ottamaan murhaamansa miehen pojan, Steven (Ben Foster) oppilaakseen tappamisen jalossa taidossa. Ei liene yllätys edes alkuperäistä elokuvaa näkemättömille, että edessä on petoksia niin lähellä kuin kaukanakin ja ruumismäärä kasvaa.
Varsin onnistunut remake, tai kuten tämänkin kohdalla halutaan mielummin sanoa, reimagining. Perusidea zenmäisestä ammattitappajasta joka eräänlaisen syyllisyydentunnon seurauksena ryhtyy uhrinsa pojan mentoriksi ja täten kouluttaa tästä itselleen kohtaloa on edelleen paikoillaan, mutta moderniin henkeen kuuluvaa cooleusastetta on nostettu ja hahmoja ainakin koetttu syventää. Niin ja tätä uuden oman pojan odotetun petoksettoman petoksen yllätyksellisyyttä koetetaan kasvattaa tekemälle heistä aiempaa läheisempiä, kun kerran oikein joutuvat yhdessä kohtaamaan oletettavasti suuremman yhteisen uhan.
Statham tietenkin on samalla tavalla muistakin elokuvistaan tunnistettava Statham, kuten Bronson oli Bronson ja Arthurin kohdalla Stathamin fyysisempi olemus on hahmon suurin muutos kun luonne on pidetty on tutun seesteisenä. Mikä ei liene yllätys, sillä vaikka Statham onkin liikkeissään eläväisempi kuin Bronson, niin sama vähäleisyyden tunne on mukana puheissa ja ilmeissä. Karisma, ei kivikasvoisuus (vrt. Clint Eastwood).
Ben Fosterin esittämä Steve on duosta se jota on koetettu saada erilaisemmaksi kuin aiemmassa versiossa ja aivan ymmärrettävästi, sillä Jan-Michael Vincentin tapaan esitetty Monacon Andrea Casiraghi ei varmastikaan toimisi tässä tapauksessa. Siispä playboymaneerit pois ja Fosterille tuttu väkivaltainen psykoottisuus päälle. Ihan oikeasti, Foster on selvästi erikoistunut pipipääesiintymiseen. Hyvä niin, sillä kyseessä on ihan sopiva muutos.Tyylillisesti The Mechanic vuosimallia 2011 on tietenkin värikorjattu (näkökulmasta riippuen) tyylikkään oranssiksi, leikkaus on vauhdikkaampaa ja toiminta koreografioidumpaa. Nykyaikaista toimintaa siis.
Muutokset vauhdissa, väreissä ja yhden hahmon luonteessa eivät nyt ole tarpeeksi oikeuttaakseen reimagining-termiä, mutta sellaisena voisi pitää tätä pomo pettää ja hänet pitää kohdata tappamalla armeija palkkamurhaajia-ajatusta joka dominoi elokuvan loppupuolta. Valitettavasti vaikka se idea tuokin mukanaan hyvää toimintaa, niin se on kaikkea muuta kuin uutuuttaan hohtava ja imagining on siten aika mielikuvituksetonta. Siltikin kyseessä on sujuvasti kulkevaa stathactionia ja se riittää.
Tehdään vain yksi korjaus.
Noin on parempi.
Tähdet: ***
The Mechanic

4 kommenttia:
Itse olen miettinyt ihan samaa noista blu-ray/dvd-julkaisuista. Tuntuu jotenkin, että se dvd menee hukkaan kun se jää vain kököttämään sinne koteloon.
Kannatan ehdottomasti ajatustasi remakejen ja alkuperäisten sattaamisesta samoihin kansiin. Siinä olisi sentään jotain ideaa.
Eihän se tilaa vie kun kotelo pysyisi saman kokoisena oli siellä yksi tai kaksi levyä, mutta voisi ne mahdollisuudet silti hyödyntää paremminkin.
Pakkaustavasta tuli mieleen että kerran kuuln huhua että tulis pakkaus jossa on 1 LEVY, KAKSIPUOLINEN, toisella puolella DVD ja toisella Blu-Ray.
Mutta tosiaan mitä Blu-Ray soittimen omistajalle hyötyä DVD:stä ja toisinpäin.
Minäkin muistan, että sellaisia oli tarkoitus tulla markkinoille. Ja silloin kun cd-formaatin myynti rynnisti alamäkeen ja siksi aloitettiin kaikenlaisten bonusten lisääminen, kuten esimerkiksi musiikkivideoita omalla dvd:llä, tms. niin tuolloin jokin isompi viihdeyritys visioi kaksipuolisia levyjä joissa toinen puoli on cd ja toinen dvd. Kaksipuolisia levyjähän on nähty, ettei se mikään harvinaisuus ole, mutta enpä muista nähneeni kertaakaan sellaisia joissa toinen puoli on bluray ja toinen dvd, taikka dvd ja cd, vaan ne ovat aina erillisiä levyjä. Voisin kyllä uskoa että noita dvd/blu- sekä dvd/cd-vaihtoehtoja on jossain päin maailmaa, mutta mitäpä me siitä välitämme.
Lähetä kommentti