Mikä voisikaan kuulostaa enemmän Leonemaiseltä spagettiwesterniltä, etenkin kun ottaa huomioon pääosassa olevan Clint Eastwoodin ja hänen elokuvan valmistumisvuonna olleen maineen miehenä ilman nimeä?
Jos odotat kourallisia dollareita, tai Sabataa, Djangoa, tai edes Trinitya, niin joudut asettamaan vastaanottokykysi uudelleen. Sillä vaikka Ruoska selkeästi ojentaa kättään Leonemaisuutta kohtaan, niin se on täysin erilainen elokuva.
Jo elokuvan aloitus osoittaa että nyt liikutaan aivan eri todellisuudessa kuin spagettiwesternissä. Ääniraidalla soiva ulisevan kivulias musiikki on soveliaampaa kauhun lajityyppiin kuin länkkäriin ja se onkin hyvä vihje Ruoskan todellisesta luonteesta. Kuin kiusatakseen katsojaa, musiikki muuttuu kuitenkin hiljalleen Morriconemaisiin säveliin ja saakin ajattelemaan, että kenties tässä ollaankin tutuilla poluilla.
Eastwood siis ratsastaa alussa joen törmällä sijaitsevaan Lagon pikkukaupunkiin ja saa saapumisellaan kaupunkilaiset uteliaiksi, mutta eivät vain koska kyseessä on uusi ihminen paikkakunnalla. Heidän ilmeistään näkee heidän uskovan muukalaisen olevan jotenkin tuttu, mutta vaikka nimi on kielen päällä, niin se ei tule mieleen.
Siinä missä Eastwoodin aiemmat roolit ns. miehenä ilman nimeä ovat olleet enemmänkin renttuja joilla on pohjimmiltaan hyvä ja oikeudenmukainen sydän, niin Ruoskassa hän on koston enkeli joka on tullut vain ja ainoastaan rankaisemaan Lagossa asuvia. Ruoskan muukalainen ei ole romanttinen renttu johon naiset rakastuvat ja jota miehet ihannoivat. Tämä tulee heti alkupuolella ilmi, kun joukko paikallisia käy haastamaan riitaa, niin Eastwood ei anna heille mahdollisuuttakaan vaan tappaa heidät nopeasti ja armotta. Ei mitään hidastettua tuulen piiskaamaa kaksintaistelua, vaan luoti otsaan ja se on siinä. Jos tuo ei vielä antanut kunnon kuvaa Eastwoodin hahmosta, niin seuraava väkivallanteko sen taatusti antaa. Kaupungilla hän törmää naiseen joka solvaa häntä ja peitellysti koettaa iskeä Eastwoodin hahmoa, johon tämä vastaa raiskaamalla naisen.
Jos kyseessä ei olisi Eastwood vaan vaikkapa Lee Van Cleef, niin sitä uskoisi suoraan ensimmäisen 20 minuutin aikana että elokuvan muukalainen on itse se rikollinen jonka joku sankari tulee lopuksi lahtaamaan. Eastwood itse kuitenkin luo itsestään käsityksen, että vaikka hän käyttäytyy kaupunkilaisia kohtaan kusipäisesti, niin katsoja edelleenkin olettaa hänen olevan pohjimmiltaan kiltti.
Viitteitä Eastwoodin hahmon asenteelle antavat painajaiset joissa mies (kaupungin tuollinen sheriffi) ruoskitaan hengiltä keskelle katua ja hänen avunpyyntönsä kaikuvat kuuroille korville. Ruoskittu mies manaa Lagon kaupungin helvettiin ennen kuolemaansa ja se nimenomaan on se syy miksi Eastwood on saapunut paikalle.
Hieman Eastwoodin saapumisen jälkeen kaupunkilaiset saavat kuulla kolmen rikollisen vapautuvan vankilasta ja palaavan Lagoon. Nämä rikolliset ovat aikoinaan tulleet vangituiksi Lagossa ja vannoneet palaavansa polttamaan kaupungin maan tasalle. Samat rikolliset ovat juuri he jotka olivat silloisen sheriffin ruoskineet hengiltä. Asia jonka kaupunkilaiset olivat yksissätuumin salanneet.
Eastwood siis palkataan estämään rikollisten toimet ja kaupunkilaiset uskovat nyt olevansa turvassa tuholta. Tärkeä seikka tässä vaiheessa on huomata että Eastwood suostuu kaupungin pelastajaksi vasta kun kuulee että suostumalla kaupunkilaiset tottelevat häntä kuuliaisesti.
Siispä sheriffi ja pormestari saavat potkut, hotellin asukkaat potkitaan pihalle, kaupunki maalataan punaiseksi ja nimetään Helvetiksi. Ihmisiä nöyryytetään, tapetaan ja ladosta tehdään piknikpöytiä.
Kun rikollisjoukko viimein saapuu Lagoon, on heidän työnsä jo tehty. Kaupunki ja sen asukkaat ovat enemmän tai vähemmän tuhoutuneita ja kaupungin polttaminen olisi jo melkein parannus Lagolle. Kaiken lisäksi Eastwood antaa rikollisten vieläpä lahdata puoli kaupunkia ennen kuin vaivautuu itse edes puuttumaan asiaan.
Lopulta Eastwodin ruoskii pahiksia hengiltä ja tuo täten kaupungin vaietun salaisuuden esiin. Hän jopa polttaa kaupungin ennen katoamistaan.
Ruoska on erinomainen kertomus salaisuuksista ja kuinka niiden pitäminen saattaa ajaa ihmisen sisältä käsin turmioon ja kuinka vastuunkanto on velvollisuus, ei valinta.
Lännenelokuvana Ruoska on erikoinen kokemus. Siinä on aineksia spagettiwesterneistä, joten Eastwood on ohjaustyöllään selkeästikin halunnut osoittaa että vaikka hän haluaa siirtyä eteenpäin ei hän ole kuitenkaan unohtanut Sergio Leonen merkitystä elämässään. Samalla hän tuo elokuvaan modernia ajankuvaa näyttämällä selkeitä Likainen Harry-viittauksia ja Ruoskan nimetön päähenkilö onkin kuin Harryn ja Blondien sekoitus.
Ruoska ei kuitenkaan ole Likainen Harry western-muodossa, vaan aika puhdas kauhuelokuva. Eastwood on kuolleista noussut kostaja joka tuhoaa kuolemansa aiheuttaneet ihmiset ja kaupungin jossa nämä asuvat. Eastwoodin hahmo vertautuu helposti Freddyyn, Jasoniin ja Michael Myersiin. Vaikka Eastwoodin hahmolla on jonkinlainen motiivi kostolleen, niin hahmon kokonaisvaltainen sadistisuus ja sanotaan nyt että, kummitusmaisuus tekee hänestä enemmän kauhuhirviön kuin pelkän miehen vailla nimeä. Ruoskan muukalaisen mahdollista yliluonnollisuutta korostaa se seikka, ettei katsoja voi olla missään vaiheessa varma onko Eastwood ruoskitun sheriffin reinkarnaatio, vaiko mahdollisesti vain hänen veljensä, paras kaverinsa, tms.
Elokuvassa on yksi suht' suora viittaus Eastwoodin siihen että hahmo olisi kuollut sheriffi (Jim Duncan) ja se tulee ihan lopussa, mutta sen saatte itse huomata.
Erityinen plussa tulee antaa Ruoskan musiikille. Dee Bartonin ujeltava musiikki on kuin luotu kuvaamaan kipua ja tuskaa, ja luo elokuvalle erityisen hyvän kauhutunnelman.
Tähdet: ****
Ruoska
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti