tag:blogger.com,1999:blog-3247745072413550691.post4978135209619796373..comments2024-02-26T04:40:04.300+02:00Comments on ...noir: Kanuunankuularalli (The Cannonball Run, 1981)...noirhttp://www.blogger.com/profile/12462620343693861032noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-3247745072413550691.post-65349526025149956052010-03-01T15:07:27.693+02:002010-03-01T15:07:27.693+02:00Muistaakseni Ocean's Twelven nimi on Twelve os...Muistaakseni Ocean's Twelven nimi on Twelve osittain juuri siitä syystä että siinä oli yksi stara enemmän kuin Elevenissa. No, ehkä se oli myös näppärämpi tapa nimetä elokuva kuin näin:<br />Ocean's Eleven 2<br /><br />Tai voisihan se olla trendikkäästi niin, että numeron sijaan mukana olisikin alatitteli:<br />Ocean's Eleven: Peto on irti.<br /><br />Yleensä kuitenkin se että elokuva täytetään ääriään myöten tutuilla naamoilla, toimii paremmin komediassa kuin draamassa. Esimerkiksi tuosta mainitsemastani elokuvasta Mieletön Mieletön Maailma oli hauska bongailla tuttuja nimiä ja kasvoja. Toimii se oikeastaan Kanuunankuularallissakin. Ongelmana siinä ideassa on vain se, että sillä tavoin hukataan monia näyttelijöitä. Olivat he sitten hyviä tai eivät, niin pelkkä jonkinlainen cameotulva tuntuu välillä turhalta. Mutta siksi tuollaiset pistäytymiset ehkä toimivatkin paremmin komediassa, kun silloin niitä ei tarvitse ajatella sen enempää<br />Hyvänä esimerkkinä on Veteen Piirretty Viiva. Aivan loistava elokuva. Todella hieno. Mutta kun siellä on miljoona Travoltaa ja Clooneyta suurinpiirtein vain moikkaamassa, niin mieleen hiipii ajatus "miksi?" Heiltä jää odottamaan enemmän kuin joltain kasvottomalta ja nimettömältä Nipa Neutraalilta.<br />Tosin on niitäkin tähtitaivaalla varustettuja vakavia elokuvia olemassa, joissa suuren suuri staramäärä on erityisen onnistunutta. Sellainen on mm. Pelimies (The Player), joka jo Hollywood-ideansa vuoksi perustelee lukuisat tutut kasvonsa.<br /><br />Vaikka sanoinkin Reynoldsin tuhonneen uskottavuutensa kaikilla noilla Kanuunankuularalleilla ja vastaavilla, niin on silti pakko myöntää että ehkä ne kuitenkin ovat hänelle sopivia elokuvia. Vaikea niihin on muita kuvitella sen jälkeen kun näkee Reynoldsin niissä rooleissa.<br />Vaikka parasta olisi jos hän olisi pystynyt tasapainottelemaan Syvän Joen kaltaisten elokuvien ja ääliökomedioiden välillä, ettei olisi tarvinnut Boogie Nightsiin saakka odotella että herra vaivautuu osoittamaan lahjojaan....noirhttps://www.blogger.com/profile/12462620343693861032noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3247745072413550691.post-91373172099062144122010-03-01T13:54:13.072+02:002010-03-01T13:54:13.072+02:00Tuota konseptia jossa otetaan hirveä määrä tuttuja...Tuota konseptia jossa otetaan hirveä määrä tuttuja naamoja leffaan jossa ei oikeastaan ole mitään juonta on yleistynyt nykyään taas. Tuosta tuli jotenkin mieleen Ocean's twelve, jossa oli jo edellisestäkin osasta isompi tähtikaarti, mutta vailla mitään järkeä. Kuten Julia Roberts, joka esittää henkilöä, joka näyttää Julia Robertsilta. Jotenki on olo kun sitäkin leffaa katsoo, että tää on vain Europaassa kaveriporukalla tehty läppäleffa. "Oho, katos Bruce Williski oli täällä samaan aikaan lomailemassa, otetaan sekin mukaan cameona."<br /><br />Kieltämättä nuo surkeat huumorileffat tuhosivat aika hyvin Reynoldsin hyvin alkaneen uran. Vasta myöhemmin se alkoi tulla takaisin, mutta ehkä onneksi hieman vakavimmissa rooleissa.<br /><br />Tuo auton lento uima-altaaseen lienee yksi elokuvahistorian hirveimmistä autokliseistä. Jopa niin vanha klisee, että muistan joskus lapsena kun katsottiin kaverin kanssa Viimeistä partiopoikaa,että jopa kaverini isä totesi kun auto lähti kalliolta lentoon niin, että se varmaan tippuu uima-altaaseen ja sinnepä se tipahti.<br /><br />Klise on hyvä juttu tiettyyn pisteeseen, jonka jälkeen se on jo niin ärsyttävää, että sitä ei enää koskaan halua nähdä.Soni Lukkarinenhttps://www.blogger.com/profile/07353749368808926316noreply@blogger.com