lauantai 14. huhtikuuta 2012

The Mechanic (1972)

Arthur Bishop (Charles Bronson) on vähäsanainen ammattitappaja ja heti alkajaiseksi näemmekin miehen työssään, kun lähes mykkäelokuvana tehdyssä hyvin pitkässä osuudessa Arthur valmistautuu keikkaan, joka ratkeaa siten että hän tappaa uhrinsa ampumalla kirjaa jonka välissä on suklaavanukasta. Öö, okei.
Vanukkaasta huolimatta tämä alku on aivan loistava ja kertoo ilman sanoja kaiken oleellisen Arthurista ja hänen omistautumisesta työlleen.
Kun Arthurin vanha ystävä Harry (Keenan Wynn) pyytää miestä avukseen, niin tarjolla on oikea karhunpalvelus kun sopivasti seuraava kohde on samainen Harry. Samoihin aikoihin Arthur tutustuu Harryn hulivilipoikaan Steveen (Jan-Michael Vincent), joka tähän asti on kuluttanut aikaansa juhlimalla Austin Powersien kanssa, mutta alkaa nyt lyöttäytymään Arthurin seuraan päästäkseen hänen oppipojakseen. Tietääkö Steve Arthurin olevan hänen isänsä tappaja, vai välittääkö hän edes siitä? Kuitenkin Arthur alkaa koulimaan Stevesta tappajaa vastoin työnantajansa tahtoa ja pian he molemmat ovat törmäyskurssilla isorikkaiden kanssa jotka alkavat pitää Arthuria vaaratekijänä. Eikä asiaa helpota se, että molemmat tappajistamme alkavat epäillä olevansa toistensa tähtäimessä.
Tyly lopetus odottaa itse kutakin.

The Mechanic lukeutuu minun mielessäni Bronsonin elokuvien parhaimmistoon ja Arthur Bishopin hiljainen ja eleetön rooli vaikuttaakin räätälöidyltä Bronsonin askeettiseen tapaan esiintyä, sillä sen verran täydellisesti mies istuu tähän elokuvaan. Elokuvan parhautta onkin etenkin sen aloitus jossa Bronson tekee paljon tekemällä vähän.
Jan-Michael Vincent on hiukan ärsyttävä eloisamman Steven roolissa, mutta se nähdäkseni onkin tarkoitus erottaakseen nämä kaksi ihmistä toisistaan, mutta valitettavasti ajoittain se tuntuu hiukan väkinäiseltä tavalta näyttää heidän olevan erilaisia.

Tehokkaan alun ja erinomaisen lopun välissä The Mechanic on hieman tavanomaisempi mestari ja oppipoika-elokuva, mutta täydellisen 70-lukulainen elokuva poukkoilevan kolisevaa pianojatsia myöten aiheuttaa hyvän fiiliksen ja vaikka Vincentin kampaus on kauhea, niin lopputuloksena on reaktio "olipas hiton hyvä elokuva."

Tähdet: ****
The Mechanic

2 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Bronson ei tarinoiden mukaan ollut kovinkaan sosiaalinen heppuli kuvauspaikoilla. Enemmänkin itsekseen viihtyi hän. Ei siis ihme, että kaveri osasi esittää juurikin näitä vähäpuheisia kavereita niin hyvin....

...noir kirjoitti...

Siksi varmasti tässä elokuvassa tuntuikin siltä, että rooli oli tarkoitettukin juuri Bronsonille eikä kenellekään muulle.
Kannattaahan sitä parasta osaamista hyödyntää.